Jipii mikä fiilis.... On ollu kyllä mielenkiintosta taas... Mun tuurii ku ei mikään mee putkee....
Eilen onneks positiivist oli se, että näin Tommia ja Neaa kouvolassa :) Niiten kans oli kivaa ja ne ei ees tiedä miten tärkeitä ne molemmat mulle on ♥
Illalla mulla rupes painamaan isän ikävä niskanpäälle sekä edellisen illan tapahtumat meinasi rusentaa mut alleen!
En vaan tiedä miten voin olla näin taitava aina tyrimään kaiken....
Kuuntelin musiikkia ja itkin. Silleen meni koko ilta ennen kuin meinasi iskeä paniikkikohtaukset...
Sain kohtaukset ohitettua, mutta tajusin hetken päästä että mun on tosi raskas hengittää.
Kävin herättämässä porukoit ja sanoin, että en meinaa saada kunnol henkee...
Mun isäpuoli tuli tarkistamaan, että otan jotain juomista ja sano, että mun pitää tulla ilmottamaan jos tulee vielä jotain huonoo oloo tms. Kävin nukkumaan ja onnistuin lopulta onneks nukahtamaan.
Aamulla hoidin aamu jutut ihan normaalisti. Äiti tuli juttelemaan mulle ennen kun lähdin kouluun ja kertoi toivovansa mun harkitsevan lähteä juttelemaan johonkin ihan ammattilaiselle.
Äiti tietää ettei mun kohtaukset tuu ihan pelkästä vahingosta.Taustalla on aina paha olo.
Lupasin harkita, mutta mun ongelma on etten osaa antaa mun fiiliksille aikatauluja millon varaan ajan että pääsen puhumaan.
Bussille kävellessäni havaitsin henkee ahistavan taas ja enköhän ollu kolmen tunnin sisään jo terkkarilla odottelemassa kyytiä sairaalaan... Lopulta istuin kuusankosken päivystyksessä 3h viiden minuutin lääkäri tapaamisen takia ja siitäki yli puolet meni siihen ku yritin miettii että mitäköhän se ählämi mulle sano....
Lopulta pääsin sairaalasta pois diagnoosilla astma .
Mäki meijän sukuu,eiköhän oo yks inhottavimmist sukuvioista...
Pääsin kotiin ja nyt illalla sain lääkketkin... Koko päivän pihissy henki mutta ei voi minkää...
Nyt saan onneks jo henkee ja oon valmis nukkumaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti