Tajusinpa tuossa, että edellisestä kerrasta onkin kerenny vierähtämään taas nelisen kuukautta. Monet kerrat tää blogi on mielessä ollut, mutta sitten kun avaa kirjoitussivun niin pää alkaa iskeä tyhjää. Huoh, turhaan mä mitään skarppaamista lupailen kun ei semmosta näytä tapahtuvan. Tästä tulee nyt kilometripostaus taas vaihteeks, mutta samapa se kun eipä tätä vissiin kukaan muutenkaan lue.
Viimeisin asia mikä on jäänyt kertomatta on painimiseni koulun ratsastusnäyttöjen kanssa. Estenäytöstä oonki viimeks kertonu, mutta koulunäyttö oli tuolloin sitten vasta tulossa työn alle. Kouluratsastuksen kannalta olen olevinaan niin perfektionisti että se useimmiten pilaa mun suoritukset. Varsinkin kun Katilla olevista hevosista kyse jotka oikeesti välittää miten ihminen siellä selässä on ja mitä ihminen tekee. Joten jos mä oon paskajäykkänä selässä ja tönin ja tuupin hevosta niin miten mieluusti voin hevosen kuvitella tekevän mulle hyvää ja rentoa rataa... Mutta lopulta se onnistuminen löytyi ja minust&Sopranoksesta tuli harrasteohjaajia!
Onnistuneen koulunäytön jälkeen olikin sitten hyvä hypätä lennolle ja lähteä turkkiin kaheksi viikoksi. Huippu reissu, mutta oli se kaks viikkoo ihan liikaa... Viikko olis voinu olla ihan ok, kun miettii että kaikki oli suoraan valmiina nokan edessä koska all inclusive joten kaikki päivät meni ruokaaikojen mukaan käymällä rannalla tai aina vaan hiihtämässä samaa pääkatua kun aikasemmat 12 kertaakin. Mutta huippu reissu, en valita ja siitäki keretty jo kalpenemaan taas! Reissun aikana käytiin kattomassa Diandraa Heikin Baarissa ja Annika Eklundia Matin Baarissa.
Kotiin palatessa jatkukin sitten hetken aikaa tallilla työskentely ja kouluhommat kunnes rupesin saamaan selittämättömiä pahoinvointikohtauksia töissä. Työt loppui siihen kun asiaa ruvettiin lopulta tutkimaan ja nyt nää 4kk mitä oon tallilta ollut kohta poissa on tutkimukset edelleen kesken. Eli mun elämä on tällä hetkellä aikamoista lääkärissä ja tutkimuksissa ramppaamista kaiken muun ohella. Mutta onhan tässä välillä tullu taas hiumallinakin oltua! Ensin helsinkiin pikkuveljen kummien tyttärelle yöpymään jonka kanssa päästin linnanmäelle käymään ja pyörimään. Sen jälkeen näin Oonaa ja heitin Eliaksen bussiin jolla pääsee kotiin ja jäin pikkuveljen kummeille yöksi. Siitä matka jatkuikin helsingistä junalla tampereelle yöpymään cumulukseen ja aamulla olikin sitten lähdettävä Simin toimistolle malleilemaan. Ihan mahtava mallipäivä taas kerran ja oon niin onnellinen että oon tämmöseen päässy mukaan!
^ Riihimäki reissu yhteistuumin miehen ja veljen kanssa!
Samalla reissulla pääsinkin näkemään taas rakasta Miehekettäni ensimmäisen kerran lähemmäs puoleentoista vuoteen! Käytiin yhdessä romanttisesti syömässä ja siitä alkoikin sitten matkani kotiin pitkästä aikaa :D
Tässä välillä kaikki onki sit mennyt vaan arkijutuissa, jätkien bändi jutuissa ja keikoilla, nähden kavereita ja oman olon mukaan tehden mitä milloinkin on hyvältä tuntunut. Työt raviradalla jatkuneet edelleen! Onhan tässä välissä tietty mun synttäritki juhlittu olemattomasti, koska ei tän sairaistelun aikana oo oikein viittiny enään jouda joten ei mihinkään yö elämään oo tullu hetkee suunnattua.
Pikkuserkkukyläilyä, parisuhde ongelmaa, ystäviä, vanhan koulun synttärijuhlia, hautajaisia, synttäreitä, uusi auto, tähystys,.... Kaikkea on tähän aikaan mahtunu tapahtumaan. Niinkun sekin, että nyt siirryttiinkin sitten asumaan korialta rivitalosta kouvolan mummohelvettiin eli kerrostaloelämään. Ja pieni fanityttö koki elämänsä parhaan hetken äitin ansiosta nimittäin pääsin vihdoin ja viimein MAIJA VILKKUMAAN KEIKALLE <3 On mulla vaan paras mamma ikuna!
Hirveesti olis nyt tulevaisuudessakin tulossa juttuja, kaikki vaan odottaa sitä aikaa että oon kunnossa tehdäkseni jotain. Jatkan nyt taas heppailua, alkuun kevyesti ja olon mukaan sitten eteenpäin. Pääsin mukaan ihan loistavaan talliporukkaan ja pääsen taas ratsastelemaan vapaa-ajalla muuten vaan. Lisäksi oon palaamassa Katille tekemään taas tallia ja samalla jatkan Katin opetuksessa puuhailua.
Ja tähän päälle odottelen maanantain haastattelu aikaa kosmetologikouluun ja tankotanssi tunnit alkaa kunhan kunto antaa periksi! Katotaan vaan taas miten kauan mikäkin kestää ja pitää, mutta nyt kun on pitkälti vaan maannut kotona niin on ollut aikaa suunnitella mitä kaikkea sitä tekisikään jos vaan voisi eli minähän teen KUN pystyn.
Sormet ja varpaat ristissä sitten odotellaan että pääsisin kouluun ja koetan ahertaa kovaa tahtia vielä harjun pakettiin niin pääsee hyvillä mielin jatkamaan seuraavaan kouluun!
