"Kaikki on paskaa paitsi kusi...."

Hellurei taas! Sain vihdoinki aikaseks palailla jopa kuukauden sisään taas tänne. Viimeks oon kertonu syysloma reissusta porukoitten kans jonka jälkeen pitiki sit taas palata kouluun. 

Viimeks jo puhuinki siitä että kohta ei tarvi enään lainata lemmikkiä ja se aika on koittanu! 1.11. meille kotiutui kaksi pientä kissanpentua. Sisko ja veli nimeltään Faarao ja Kleopatra. Omat pienet kaunokaisemme ovat tänään olleet meillä tasan kuukauden ja päivästäkään en luopuisi vaikka noi riiviöt on joskus löytyny viemästä mun ruokia lautaselta, roikkumasta pyykeistä, repimästä mattoa etc. Mutta silti ne on meijän omat murut ja ikinä en luopuis.

Kotona kaikki on paremmin ku hyvin, sain kortin toissaviikon keskiviikkona ja helpottaa kyllä liikkumista huomattavasti. Vihdoin pääsee omin avuin tallille ja koululle eikä tarvi miettiä, että ehitäänkö mut hakea perjantaina monelta ja millä pääsee joskus torstaisin töihin yms.

Koulussa olo onki sit toinen juttu... Sunnuntai aamusta asti ahistaa jo ajatuskin siitä etten voi enää jäädä kotiin kullan kainaloon ja koulussa olo saa tunteet niin kattoon että joka ikinen päivä tekis vaan mieli lähtee.... Joka ikinen päivä oon valmis kirjottamaan eropaperit ja lähtemään, MUTTA sitten yritän ajatella että tässä on enään 2 täyttä viikkoa ennen joululomaa ja sen jälkeen enään pari viikkoa ennen työssäoppia. Että kai mä nyt koitan vaan kestää ja polkea tän loppuun jonka jälkeen voi sit hyvillä mielin haistattaa kaikille paskat ja lähtä jatkamaan elämää kotona.

En vaan ymmärrä yhtä asiaa.... Yrität ajatella muitten kannalta asioita ja kattoa muittenki vinkkelistä, etkä rupea itsekkääks paskaks muita kohtaan VAIKKA muut kohtelee sua ku mitätöntä paskakasaa. Sit kun teet yhen pienen jutun niin tullaan valittamaan, haukkumaan tyhmäks ja aivottomaks itsekkääks paskaks joka ei ajattele ketään muuta kun itteään. Lisäksi aikaisemmin päivällä olet käyttänyt koko iltapäiväsi siihen että olet vienyt luokkalaisesi sairaalaan, ollut hänen apunaan, istunut sairaalassa seurana ja käyttänyt sen vielä syömässä ja kaupassa. Ja mitä lopulta saat tästä kaikesta?! PASKAA NISKAASI. Sama meno jatkuu kun koko aikasemman viikon muutenki, kukaan ei puhu, kaikki kattoo pahasti, kenenkään seuraan ei kelpaa jos ei jostain syystä just kaivata sulta jotain.
Ehkä on vaan parempi että rupee oikeesti tekemään niinku muutkin, kattoo vaan omaa napaa eikä välitä kenestäkään paskanvertaa. Jos kerran tällä hetkellä oot jo saavuttanut oman navan tuijottamisen ihanteet niin seuraavana tuut varmaan olemaan ennen kokemattoman fabulous....

Mut joo, vielä takasin oikeisiin ilosiin uutisiin joka oikeestaan vaan lisää mun inhoa tätä paikkaa kohtaan ja lisää mun intoa nyt vaan lähteä täältä. Olen nimittäin löytänyt itselleni liikutushevosen kotiseudulta ja en vois olla tyytyväisempi! Huippu poni ja huippu omistaja, en vois kuvitellakaan että olis olemassa parempaa. Bongasin siis alle kk sitten facebookista kuvankauniin nuoren tamman joka kaipasi omistajan olosuhteiden takia liikuttajaa. Niimpä lähdin kokeilemaan onneani ja niinhän siinä sit kävi että jäin koukkuun tähän kauniiseen 6v tammaan ja jokainen päivä kruunaantuu heti aamusta kun pääsen tallille Caisan kanssa puuhailemaan kaikkea kivaa. Caisa on siis 6v Friisi-Tinker risteytys tamma jota tullaan jatkossa tapaamaan mun blogissa useamminkin.

Mutta nyt koitan vaan päästä jossain vaiheessa nukkumaan ja selvitä vielä huomisesta päivästä niin että pääsen kotiin. Yritän sitten joskus olla taas aktiivisempi blogin suhteen.

I can't wait

Täällä taas! :)

Viimeks kerroinki jo toissapäivänä olleesta näytöstä joka oli tulossa eli rata1.

Näyttö meni paremmin ku hyvin, Kiitettävä eli K3 ja tamma oli super! Alta löytyy video miten rata meni ja omaan silmäänkin näkee kyllä, että kehitettävää löytyy mutta hiljaa hyvä tulee :) 

Kuvia varmaan laittelen viel myöhemmin sitte kun niitä saan (jos saan).

Syysloman ohjelmasta kertoilen samalla sen verran mitä nyt muistan.

 Viikko meni taas jonku verran kotona jumittaessa.

Tiistaina oltiin Äitin ja Eliaksen kans käymässä fazerilassa, Jumbossa ja Ylen studiolla pasilassa. 

Oli ihan tosi kiva päivä ja ihanaa tälleen kotoa pois muuttaneena edelleen tehä yhessä noita samoja juttuja mitä ennenkin (Vaikka virallisesti oon muussa osotteessa ollu kohta 1kk). Nyt oltiin ekaa kertaa tollasella bussirundilla joka kiertää pitkin poikin ja illalla kotiin saapui väsyny matkaaja mukanaan paljon herkkuja ja muutama uus hankinta. 

Keskiviikkona lähdin käymään katsastuskonttorilla tekemässä B-kortin kirjalliset. Gilera oli ihan jäässä kun yritin lähteä, sitä sai polkea käyntiin varmaan puol tuntii... Mut lopulta pääsin liikenteeseen ja konttorille asti ja eiköhän avaimet ollu jäätyny virtalukkoon. Ostin lukkosulaa ja jouduin jättämään Gileran parkkikselle avaimet virtalukossa, mutta konttorin työntekijä piti sitä onneks silmällä mun kokeen ajan. Sain kirjalliset onnistuneesti läpi ja nyt vaan ootellaan ens viikon perjantain inssiä jonka jälkeen pitäis sit mullaki vihdoin ja viimein olla kortti. Ja sit alkaa Mini kulkemaan.

Torstai aamuna otettiinki sit äitin kanssa äkkilähtö riihimäelle moikkaaman isomummoa, vaaria ja vaarin avopuolisoa. Käytiin yhessä syömässä, kaupoilla ja ennen junalle lähtöä pelattiin vielä yhessä skipboa. 

Perjantaina käytiin vielä pikkuveikan kans kuvaamassa kouvolassa N&Pn poikia ja Nikke Ankaraa brankkarilla. Porukkaa oli tosi vähän paikalla mut hyvä keikka silti! Saatiin äitin Oliver kissa meille hoitoon torstaina ja palautettiin se perjantaina keikan jälkeen. Ölli oli niin kauhuissaan paikanvaihdoksesta ettei suostunut syömään eikä juomaan vaan makas saunassa tyytyväisen näkösenä, mutta jäykisty välittömästi kun koitti saada sitä syömään tai muuten tulemaan välillä saunasta pois.... Mutta kohta ei tarvita enää laina lemmikkiä ;) Siitä myöhemmin lisää!

Inssiä ja muita uutisia odotellessa palailen piakkoin! 

XOXO EllusTellus

Long time no see.

Täällä "taas". Tuli luvattua viimeks palailla tänne piakkoin, mut eipä niin taas tapahtunu....

Aika vaan kuluu ja katoaa johonki ja sit ku olis aikaa nii unohtaa kirjottaa.

No parempi myöhään ku ei millonkaa. 

Kamala tunne kun kaikkea pitäs olla koko ajan tekemässä ja kaikki odottaa valmistumista nyt ennen kesää.... Koulusta hoidettavia poissaoloja löytyy ihan "muutama" mut ei sille voi minkään, että toi koulu on vapaa-ajan tiellä. Hiusmalli hommiaki oli tulossa lisää, mut seuraavat näytöt tulee just tielle. Yhen ainoon näytön takia ei pääse hiusmalliks eikä autokouluun..... Ihan perseestä koko koulu oikeesti....

C-merkin radat oli just mun synttäripäivänä (joista niistäki on jo yli kuukaus...) ja hyvää tahtia on korttiki tulossa :)

Näytöt meni suhteellisen hyvin ainaki omasta mielestä ja seuraavat onki sit taas ens keskiviikkona. Seuraavana olis vuorossa rata 1 ja keretään siihen tasan 1 kerta treenatakki....

Ollaan nyt sit Ernon kanssa päästy tänne yhteiseen kotiinki vähitellen asettumaan ja onhan täs muutaki ehtiny tapahtumaan. Maanantaina tuli lähettyä murun töitten jälkeen ihan extemporee tatuoitavaks ja nyt käsivarressa komeilee iskän muistoks muistotatuointi ja eilen tuli käytyä fazerila - Jumbo - Yle reissulla äitin ja Eliaksen kanssa :) Tänään tosiaan kirjalliset suoritettu, huomenna riihimäkeen äitin kanssa ja loppuviikosta pitäis meille saada vissiin kissa hoitoon. Sunnuntaina taas kouluun ja ei vois ihan oikeesti vähempää kiinnostaa.... Lopettaminen käyny jo monet kerrat mielessä, mutta haluis kuitenki valmistuu ja saada paperit tuolta ettei olis kolmee vuotta tuol jumittanu turhaan...

I'm little bit messed up but it doesn't bother me

Heipsan taas, viimeks lupailin kertoa taas tallille palaamisesta ja tässä onki nyt sit taas tapahtunu kaikkea suuntaan ja toiseen. 

Viimisimmän postauksen jälkeen oli pioneeri festarit joissa olin perjantain töissä ja lauantaina pääsin viettämään päivän festareilla. Ja nyt se on varmaa, mulla on ollu paras kesä ikinä! Pioneereilla käytiin kattomassa mm. Kaija Koo, Klamydia, Petri Nygård. Festari seurana toimi tietysti mun parhaimmisto eli omat rakkaat Vilma&Erno + Jimi, Aino ja Emma.

Kuukaus on menny ihan törkeen nopeesti ja heinäkuun aikana mulla oli ainostaan pioneeriviikonloppu kun en ollut ollenkaan tallilla / hoitanut Nooran heppoja. Kuun alussa olin Nooran mukana avustamassa neljällä eri tallilla eli suurimmalta osalta alku ja loppuverryttelemässä Nooralle heppoja.
Samalla sovittiin, että käyn lauantaina Hjalliksen ratsastamassa itsenäisesti ja hoitamassa molemmat hepat muutenkin. Seuraavana tuliki sit jo Pioneeriviikonloppu jolloin olin muistaakseni koko viikon pois tallimaisemista. Mutta siitä kun päästään taas seuraavaan viikonloppuun niin hoidin heppoja koko viikonlopun käyden laittamassa ruoat, vedet ja lääkitsemässä Hjalmarin. Ja siitä sit seuraavalla viikolla lähdin taas tiistaina avustajaksi mm kiviharjuun, kävin ratsastamassa Hjalliksen itsenäisesti ja painelin vielä Ilon tallille Nooran tunnille. Keskiviikkona kävin Nooran kanssa yhessä liikuttamassa vielä Hjalliksen ja Kassun ja to-su hepat oliki sit taas mun vastuulla eli kävin Hjallista ratsastamassa ja hoitamassa molemmat hepat muuten. Lisäksi kävin muutamaan kertaan hoitamassa Nooran kissat Nooran ja Henkan ollessa reissussa. Eli vastuullista ja kiireistä ollut, mutta en valita!

^ Ja älkää pelätkö, tosta on jo heti lyhyessä ajassa kehitytty reilusti eteenpäin, ei vaan oo tuoreempaa kuvaa ku heinäkuun alusta. Ja tiedän ton näyttävän tosi järkyttävältä, istuvani päin persettä yms mutta tiedän itse jo mitä tuolloin tein väärin ja olen oppinut korjaamaan asiat.

27pvä heinäkuuta alkoki taas koulu ja nyt on tullut näyttöihinkin jo melkein päivämääriä eikä lähimpiin näyttöihin tule olemaan enää pitkä aika. Näytöistä puheenollen ensimmäisenki onki nyt sit ens viikon keskiviikkona....

Näyttöihin ollaan nyt siis treenattu edelliset viikot vähän harvemmalla aikataululla ja viimeiset ratatreenit oli tän viikon maanantaina jolloin hyppäsin Rommilla C-merkin esteradan läpi ja keskiviikkona menin Kirpulla C-merkin kouluohjelman läpi. Näyttö heppoina mulla on tosiaan kouluradalla Rommi ja esteradalle Lotta. Keskiviikkona otettiin Emman kans ilo irti vielä seuraavalla tunnilla olleesta toisen ryhmän tunnista ja käytiin vetämäs vielä vikat treenit oikeilla näyttöhevosilla eli eilen tuliki sit ratsastettua kaks tuntia putkeen. Muutama viikko takaperin oli koulu järjestänyt meille Antonio Serrano Silvan kouluratsastusklinikan johon päästiin ratsastamaan ja itse menin klinikan Rommilla. En osaa klinikasta oikeastaan hirveesti kertoa tällä hetkellä, laitelkaa kommentteihin kysymyksiä jos haluaa tietää jotain :)

Mutta nyt takasin nykyhetkeen. Autokoulu on alotettu pari viikkoa sitten, teoriat kohta käyty ja yhellä ajotunnilla ehtiny jo olemaan eli muutaman kuukauden sisään pitäis iteltäki sit löytyä kortti. Vuoden vaihteen jälkeen olis edessä n.5kk:n työssäoppi jolloin meinasin, että haen kiviharjulle. Kyseessä siis ratsastustuntien ohjaamista + tallityöt. Kiviharjuun menossa siksi, että Nooralta löytyy hepat samasta pihasta, sinne ei ole järkyttävän pitkään matkaa ajaa töihin joten pystyn olemaan kotona tuolloin eikä tarvitse etsiä majotuksia. Saa nähä mitä tässä vielä tapahtuu.

Tällä hetkellä olen tosiaan taas kipeenä ja tänään on ollu ainoa päivä kun en oo ollu koulussa. Yöllä yskin keuhkot ja kaikki maholliset sisäelimet ulos enkä saanut nukuttua joten ei ole yksinkertaisesti ollut energiaa mennä tänään kouluun. Eilen sain sairaspäivien iloksi ihania uutisia ja ne uutiset tarkottaa tosiaan sitä, että mulla oliski sit muutto omaan kotiin lokakuussa Ernon kanssa yhdessä. Eli tosiaan lokakuussa tapahtuu yhteenmuutto korian Napalle <3

Ainiin! Oonhan mä täs välis ehtiny heti koulun alkamis päivänä käydä uimassa iPhonen kanssa ja se sit meni tietty paskaks ja pikkuveikan kanssa meripäivillä tippu objektiivi ja meni kaheks osaks MUTTA ei onneks huolta sillä vakuutusyhtiöstä tuli onneks hyväksytyt vastaukset molemmista laitteista ja pääsen ostamaan itselleni heti huomenna uudet <3

Kuvaustöitä olis taas ens viikonloppuna tulossa + vissiin synttäritarvike ostosreissu helsinkiin ja kaiken lisäks oon ehtiny vielä käymään ylöjärvelläkin hiusmallina. Kyseessä siis tällä kertaa valokuvamallin pesti ja siitä tulee pinni lehtee step by step juttu + en sit tiiä mitä muuta. Kaikkee jännää ehtiny olla, mutta en viitti täst mitään järkyttävää ja sekavaa (jota tää kyl on jo) kilometripostausta tehä joten koitan palailla lähiaikoina taas ettei tää kirjottaminen taas jäis....

Interest been 0%

Joo tosiaan otsikko kertooki osa syytä miksen oo kirjotellu.... Mut nyt jos vihdoinki sais aikaseks ku ei oo muuta ku aikaa.

Viimeks kirjotin ku olin saksassa?! Mihin aika oikein katoaa?
Saksan reissun jälkeen tapahtuneet asiat on kyllä jonku verran pimennossa, en oikeesti muista paljokaan mitään. Ei johdu siitä, että mä olisin ollu viihteellä tms, sitä en oo tehny herra ties millon viimeks.

Saksasta jäi käteen ihan törkee määrä hyviä kokemuksia, uutta tietoa ja taitoa ja mahtavat muistot. Mitään en muuttaisi! Ja se miten huomaa miten paljon ihmisten kanssa lähentyy tuollaisissa olosuhteissa kun oikeesti et tallin pihapiiristä pääse normaalisti kuin kerran viikkoon ja oot niitten ihmisten kanssa 24/7 tekemisissä. Sannan kanssakin tuli lähennyttyä ja opittua puhumaan asioista. Jos en jo tehnyt selväksi niin aivan mahtavaa, en tule ikinä katumaan että tuli lähdettyä. Seuraava projekti oliski sitten kolmannella vuodella Elite Andalusians tallille espanjaan oppimaan kouluratsastuksesta työssäopin parissa.

Saksasta tulon jälkeen tosiaan kerkesin olemaan noin viikon kotona ja päätettiin äitin kanssa toteuttaa reissu tallinnaan. Laivalla oli esiintymässä Brädi ja Mikael Gabriel eli sinne siis! Pääsin karaokeenkin (paskasti järkättyyn semmoseen mutta kuitenkin) jonka jälkeen sitte kattomaan keikkaa! Ja savukoneita ei tosiaan ollut mutta silti hyvä että penkeiltä loppukeikasta näki edes selvästi lavalle. Sitä hiestä ja kosteudesta johtuvaa höyryn ja humalan määrää......  Mutta reissu oli super, keikka oli loistava ja kaikki just kohdallaan, parempaa saa hakea! Ostoksia ei kauheemmin kertyny, maissa oloon oli pari tuntia aikaa ja laivasta tuliki sit lopulta tehtyä ne ostokset mitä nyt sattu tekemään.

Tallinnan reissun jälkeen oliki sit edessä kouluun paluu ja koulussa oltiin suunnilleen viikko normaalikoulua ja kisojen järjestämistä viikonlopun yli. Viikonlopun jälkeen oliki sit lähettävä viiden päivän vaellukselle puolikkaan luokan kanssa. Matkaa tuli viitenä päivänä yhteensä 150-160km josta ite tuli ratsastettua 3,5 päivää eli noin 100km. Reissu oli ihan huippu ja syksyllä on luvassa uus vaellus jossa tehdäänki sitte ratsastus- ja luonnossaliikkumis näyttö vaelluksesta. Nyt pitäis vaan saada tehtyä poissaoloja pois ja syksyllä olis edessä mun synttärireissu äitin kanssa.

Reissuista nyt puheen ollen niin vaellukselta karkasin puolisen päivää etuajassa kun lähin hankkimaan itelleni passia. Lähettiin tosiaan äitin ja pikkuveljen kanssa yllätyksenä turkkiin heti seuraavana päivänä kun olin vaellukselta ehtinyt kotiin. Kyl mä yhen yön kävin kotona nukkumassa ja seuraavana iltana oliki sit jo lento kohti alanyan lämpöä. Oltiin mummin ja papan asunnolla niitten kanssa ja reissun aikana tuli pitkälti otettua aurinkoa, shoppailtua ja käveltyä pitkin alanyaa. Sen lisäks tehtiin kolmestaan yö jeeppi safari jossa pääski sit tutustumaan uusiin ihmisiin ja meillä oli ihan oma suomalaisten auto/pöytä/seurue. Voin todeta, että on tullu reissattuu.... :D

Juhannuksena lähdinki sit helsinkiin Heidille kun Heidi oli vahtimassa äitinsä kenneliä ja parasta on tietty hyvä seura ja loistava meno. Musta on alkanut kesän alusta asti tuntumaan, että tästä tulee paras kesä mitä mulla on ikinä ollut. Ja tunne vaan vahvistuu jatkuvasti. Oon löytäny itelleni juuri oikean paikan ja oikeat ihmiset, oon löytäny itelleni sen mihin oikeasti kuulun. Niinkun mulle tänään sanottiinkin niin jollain muullakin on meijän porukassa sellain olo että kerranki se oikeesti hyväksytään semmoisena kun itse on. Itse samaistun täysin. Oon löytäny itteni ja vihdoin oppinu olemaan oma itteni silleen, että mut hyväksytään ja musta pidetään semmoisena kun olen.
Voin rehellisesti sanoa, että parempaa en voisi edes toivoa kun mitä mulla on!
 Olen äärimmäisen onnekas <3 Oma rakas ja parhaat kaverit, mitä muuta voi pieni ihminen toivoa <3

Mutta eipä nyt varmaan muuta, koitan olla aktiivisempi tääl blogin puolella jos vaikka seuraavalla kerralla ei menis kahta kuukautta saada kirjotettuu. Selittelen seuraavassa postauksessa sit paremmin, että mitä nykyään kuuluu ja tosta heppailuun palaamisesta puhun vielä tarkemmin. Mutta tää metsänpeikko lähtee nyt lepäilee ja koht kullan kainaloon nukkumaan joten heipsan, yritän palailla piakkoin.

<3:lla EllusTellus

Here again...

Hmmmm... Mä oon ollu jotenki tosi mietteliäs taas. En ymmärrä tätä, mutta koko ajan kun teen yksinään jotain niin yritän ratkoa monia eri ongelmia päässäni että mitä niitten kanssa tekee.

Mutta nyt oikeesti, mä ryhdistäydyn ja kirjotan tänne mitä tänne reissunpäälle kuuluu! Viimeks vaan mainitsin, että ollaan Sannan kanssa täällä ja päätin sit alottaa narisemisen. Okei, mä tuun narisemaan vielä lisää ja paljon, mutta koitetaan nyt keskittyä olennaiseen.

Tosiaan, päätin jo heti kun työssäopista puhuttiin että "Minähän muuten lähden ulkomaille!" No niinhän mä lähdin ja hetkeekää en oo katunu. Onhan täällä tullu jo äitiä ikävä kun on kuitenki elämänsä ensimmäistä kertaan ilman äitiä ulkomailla, puoltoist kuukautta ja vielä ilman puhelinta silleen, ettei voi edes soittaa. Onneks on edes skype ja nettiyhteys niin pystyy joskus sen kautta puhumaan. 

Tää on ollu ihan mahtavaa! Koitan varmaan tehä jonkulaisen videokoosteen tänne blogin puolelle täst reissust mut saa nähä tuleeko vai ei. Mitäpä täältä muuta osais kertoo...? Keli on ollu tosi hyvä siitä asti ku ollaan tänne tultu ja muutamia päiviä oli yli 20 astettaki, mutta viimisimmät kolme pvää on tullu aamupäivät ainoastaan vettä ja tänään koko päivän. Heppoja täällä on tosiaan noin 40? Ei oo tullu laskettua.

Mä en oikein meinaa jaksaa ees kirjottaa tänne mitä tääl on tehty... Tai siis sanotaan nyt paremmin että tännekkin.... Joten siis jos kiinnostelee miten täällä on mennyt niin käykää ihmeessä lukemassa mun opinnäyteblogia osotteessa

 http://elisanopinnayteblogiharjunopk.blogspot.de/

ja lisäks oon täällä vähän "lenkkeillykki" kameran kanssa ja kuvia löytyy osotteesta

http://kameranlapi.blogspot.com/

Mutta nyt koti juttuihin. Eli kotona on taas tapahtunu kaikkee sillä aikaa kun oon ollu pois. Paljon on nyt selvitettäviä juttuja äitin kanssa, haluan vihdoinki saada tietää mitä kaks naamasta paskaa mun suku on aina ollu. Siihen liittyen siis niin mulle on kotiutunu mun silmäterä omaan kotipihaan vihdoinki! Olisin ite halunnu olla hakemassaki mun murua kyllä, mutta tää nyt tuli niin äkkiä parin muuttujan kautta, että en päässy mukaan. 

Eli meijän iskän vanha Mini Cooper -75 <3 Siitä lähtien kun oon tosta autosta saanu tietää, että se on meijän iskän ja nyt meijän niin oon sitä ihaillu että vielä joku päivä se on mun ja nyt se on totta <3 Virallistahan mikään ei vielä ole, mutta äiti ei tosta autosta tykkää eikä välitä paskaakaan ja Elias on mua 5v nuorempi joten sille ei tota tulla antamaan. Seuraava kortillinen olen minä ja olen ihan hulluna tohon autoon joten eiköhän tää oo sanomattakin selvää miten tässä käy ;) Ens kesänä sit road trip kera minin <3 Kuvassa tosiaan oikealla meijän äitin tän hetkinen ajokki ja mun tuleva eka auto eli pikku Audi! 

Ja sit niitä asioita mitä oon tässä pähkäilly. Kaikkee ei edes muista tietenkään kun niitä sais kirjotettuu...

Mutta mun isoin ajatusvaras on tällä hetkellä aika. Mua ahistaa kuinka aika loppuu ihan kesken! 

Pari tuntia oikeesti joka päivään lisää tms niin olisin tyytyväinen. Oon tosiaan nyt löytäny itelleni liikutushepan läheltä omaa kotia ja menossa sitä nyt kattomaan kun olen takaisin suomessa taas eli heti ensi viikolla. Mietin koko ajan sitä miten paljon minulla on koululla asioita joita pitää tehdä ja miten hirveesti on kaikkee tulossa. Työssäopin jälkeen koulua on tosiaan 4vko ja sinä aikana on tulossa tietääkseni ainakin kolme näyttöä: 

1. HelppoC

2. Rata 1

3. 5pvän vaellus johon kuuluu ruokailun järjestämis näyttö.

Suunnittelin josko sen hepan sit ottaiski vaikka koululle mukaan kuukaudeksi? Alan tosiaan liikuttamaan hevosta, koska omistaja ei pysty raskauden takia itse heppaa liikuttamaan. Eli hevonen todella tarvitsee liikuttajaa. Lisäksi samana päivänä kun käyn heppaa kattomassa niin lähen jonkun matkan päähän kotoa käymään puhumassa kaverin kanssa asiat taas reilaan ja selvittämään parit jutut. 

Mä mietin sitäki koko ajan, että mitä aion sanoo, mitä tulee tapahtumaan yms. Hämärintä tässä tilanteessa on se, että edes minä itse en tiedä miten haluaisin asioiden menevän. Sen jälkeen mulla onkin vielä to-su aikaa jolloin oliski sit miehekkeen luo lähtö ainakin sen mukaan mitä on nyt sovittu <3 Eli Mouhijärvi kutsuu! Eija, hepat ja rääkkitunnit, voiko parempaa edes toivoa. Mutta sit mietin että mitä jos otanki sen hepan mukaan kouluun niin millon tuun sit jo mouhosta takasin ja minkä verran ehin siellä olemaan ja ja ja... HUOH.... joskus tekis vaan mieli saada semmonen päävirta kytkin omiin aivoihin, vois vaan sulkee ton kaiken pois pyörimästä. Noi asiat oikeesti painaa hartioilla. 

Ja tänään, nostelin Nikelle esteitä kentälle ja mietin yhtä asiaa.

 "Haluunko oikeesti sit joskus olla 40v ja ammatikseni olla hevostenhoitaja ja mättää työkseni paskaa?" mutta seuraava kysymys tohon onki että "jos kerran en niin mitä mä sit haluan?" Harju loppuun ja sen jälkeen johonkin, mutta mihin?? Seuraavaan kouluun, mutta mihin kouluun?? Kaikki sanoo vaan, että kyllä sulla on aikaa miettiä ja älä stressaa, kaikki järjestyy. Mutta mulla iskee paniikki jossei mulla oo narut hanskassa! 

Kesätyöpaikanki oon oikeestaan itelleni varmistanu ja se onki sit seuraava asia mikä vaikeuttaa kaikkee... Eijalle menossa siis mouhoon tallille töihin näillä näkymin jo mieheke saa vaan paperihommat tehtyä ja jutut selvitettyä. Seuraavana mietin taas tota liikutusheppaa! Sit oon koko kesäloman taas jossain miljoonan kilsan päässä enkä pysty sitä liikuttamaan? Ja Eliaksen synttäreiks on pakko tulla kotiin ja ja ja. Saa nähä mihin tää meno vielä kallistuu, liikaa kaikkee samaa aikaa.

Mutta seuraavana multa yks kysymys? Mikä mun blogissa ja mun askissa saa musta huoran?? 

Ja se mitä minusta kuulee?? Jos kiinnostaa tulla askis huutelee nii voi sit ihan suoraan tulla puhumaan ja tutustumaan jos noin häiritsee :D Ne ketkä mut oikeesti tietää ja tuntee nii tietää miten nää asiat on joten jos ei uskalla mulle itelle tulla puhumaan ja kysymään niin voi sit kysyä vaikka mun ystäviltä jos se olis vähä helpompaa?.... Ja lisäks se, että jos oon kerran niin hirvee huora nii miten mä sit voin olla ihan vitun köyhä? Mun ymmärtääkseen huorat kuitenki saa siitä hommasta rahaa nii köyhäks ja huoraks haukkuminen menee mun mielestä vähä ristiin. Koittakaa ny päättää kumpaa mieltä meinaatte olla nii oikeet ihmiset joita kiinnostaa oikeesti muut ihmiset ja niitten hyvinvointi voi sit rauhassa keskittyä totuuteen mikä on oikeesti tilanne.

Mutta eipä mulla muuta, kiitos ja seuraavaan kertaan!

Back in blog, first time in Germany

Ja täällä taas. Viimisimmästä kirjotuskerrasta tuleekin taas kohta kuukaus ja mä oon päässy vaan ajatuksen tasolle tän kirjottamisen kanssa.

Jotain mulla vissiin oli mistä piti vielä suomen asioista kirjottaa, mutta kaipa mä sit vaan kirjottelen myöhemmin jos tulee mieleen mitä se oli.

Sen verran ainakin, että suomessa ollessa kaikki rupes valumaan taas alamäkeen. Kaikesta paha olo, kaikki pelottaa ja lopulta löydän itteni joka ilta yksin tietokoneeni kanssa omasta huoneestani. Mietin  vaan sitä, että jos lähennyn jonkun kanssa niin hetken päästä se hylkää mut. Joten on vaan helpompi olla itsekseen niin sattuu harvemmin. Onhan mulla tietysti Oona, mutta haluan antaa sillekki vähän tilaa ja vapaata itestäni, etten oo koko aikaa sen kiusana.

Ennen työssäoppiin lähtöä mun huone piti tyhjentää, en kyllä ymmärrä miksi mutta harjun logiikka niin pakko se kai sit oli. Sain yhtenä päivänä puhelun koulumme psykiatriselta sairaanhoitajalta, että mulla on aika seuraavaan osotteeseen virojoelle ja kysyi vielä, että pääsisköhän äiti mun mukaan sinne. Puhuttiin äitin kanssa asiasta ja lupautu tulemaan mun kanssa psykiatrille. Kyseessä siis ihan normaali käynti jolla tehtiin hoitosuunnitelma paperille ihan virallisuuksien takia. Psykiatri sanoi jossain vaiheessa,  että taidan olla aika tarkka ja vaativa ihminen. Niinhän mä oonki, mutten näytä sitä. Äiti naureskeli vieressä ja totes, että oon oikein esimerkillinen Hulda Huoleton. Kyl mä oon vaativa ja tarkka, mutta kun tiedän alusta asti että homma menee kuitenkin pieleen niin miksi edes yrittää. Kun mä päätän jotain nii mä todella sit kanssa päätän. Selitin asian ja äitikin ymmärsi. Käydessäni nuorisopsykiatrisella joskus ennen harjua mulle oli kirjotettu diagnoosiksi ahdistuneisuus häiriö. Sitähän tää vissiin on, oon ihan vitun häiriintyny.....

Tosiaan, tää blogi alkaa taas menee tähän suuntaan ja tämmöseen tekstiin jota ajattelen aina joskus, etten haluaisi kenenkään edes lukevan. Mutta antaa olla. Saa nähä mitä tapahtuu kun palaan suomeen täältä, kaikki asiat taas vastassa ja kohdattavana olis uusi, mulle täysin vieras lääkitys joka olis vissiin aloitettava kunhan kotiin tulee.... Asioitaki vähän selvitettävänä ja argh... Saa ny nähä.

Nyt siis ollaan Sannan kanssa täällä Saksassa, Stall Sti Gbrllä Nehmtenissä työssäoppimassa. Yli kaks viikkoo jo takana 5 ja puolen viikon jaksosta ja hetkeäkään en oo ehtiny katumaan, että oon tänne lähteny. Mä oon vaan nauttinut täysin rinnoin täällä olostani ja oppinut hurjan määrän kaikkee uutta. Opinnäyteblogiiki täältä kirjottelen koululle ja täällä tosiaan oppii paljon. Oon oppinu myös paljon ihan mun omasta tietokoneestaki ku oon tänään vähän Demittäny ongelmii mitä tän koneen kaa on tullu.
Tänne lähtö on paras päätös mitä oon koskaan tehny <3 Pääsin pois suomen tunne paska maailmasta ja oon saanu elämään paremmin takasin raiteille täällä.

Täällä oon tosiaan saanu nyt aikaa ajatella, tehä töitä johon purkaa tätä mun oloa ja saanu elämääni taas takasin siihen suuntaan mihin pitäiski mennä. Menin ekalla täällä olo viikolla repsahtamaan taas herkkujen syöntiin kun suklaa on vaan niin vastustamatonta ja lenkkeily ja salilla käynti jäi jo kotona. Nyt on tehny ruumiillista työtä, jättäny herkut pois, vapaa päivinä ja joskus työpäivinäki töitten jälkeen tullu heitettyy lenkit (yks 1h ja kerran 3,5h kameran kanssa) ja tänäänkin tehnyt niin taivaallisen hyvää ruokaa, ettei mitään rajaa! Lisäksi samalla kun päätin että nyt loppu herkut niin loppu myös tupakanpoltto. Saa nähä miten tästä nyt selvitään nyt kun mennään suomeen....

Mä en ymmärrä tätä, mutta mua pelottaa taas. Oon päästäny niin monesta tärkeestä ystävästä irti sen takia, että mulla on ollu väärin kohdeltu olo. Se voi ollakkin, että mua ei oo kyseiset ihmiset kohdellut oikein ja oon reagoinu täysin oikeutetusti. Mutta melkein joka päivä niitä ihmisiä tulee ikävä. Haluis vaan kertoa niille sen mitä on käymässä läpi ja sen, että pelkää jäävänsä noiden kohdattavien pelottavien asioiden kanssa yksin. Mul tekis mieli vaan huutaa tietyille ihmisille päin naamaa, että "Etkö sä idiootti tajua, että mä tarvin sua enemmän kun mitään muuta tällä hetkellä" Mulla on vaan semmoin olo, etten tarvis muuta kun halin. Siinä se... Se, että pääsis jonkun käsien sisään piiloon tätä ja sais olla siinä turvassa. Se että tietää toisen olevan nyt oikeesti siinä ja haluavan olla siinä. Mutta sitten kun odotan joltain jotain tommosta ja ikävöin jotakuta niin ajattelen samalla sitä miksi olen kyseisestä suhteesta irtisanoutunut ja ymmärrän pysyä irti, koska tiedän että mulle tehtäisiin taas samalla tavalla.
Vähemmän sattuu jos on vaan yksin, tällöin ei ole ketään muuta kuin minä itse joka voin satuttaa itseäni ja pettyä tehtyihin, pitämättömiin ja petettyihin lupauksiin.

Why I'm feeling this again...

Hellurei taas... En tiiä mikä mut vetää kirjottamaan ja varsinkin näihin aikoihin taas. 

Kello on tosiaan 1.58 maanantai aamusta ja mä päätän, että tekeepä mieli kirjottaa blogiin... 

Enkä ees tiiä mitä mun pitäis kirjottaa.....

Viel ku mullon niin hirveen aktiivinen toi mun vapaaviikko ollu muutenki.

No... Torstaina koomasin yllättäen kotona. Kyl mä seuraa kaipailin, mut ei löytyny bussikorttia joten eipä tullu oikein mihinkään liikuttua. Kunhan vaan koomasin, haaveilin ja unelmoin. Oonan kans tuli puhuttua sentään puhelimessa, että pääs senki kans pitkästä aikaa juttelemaan ja helpottamaan Oonan oloa (ainaki toivottavasti....) Helpotti ainakin itteä päästä juttelemaan itelle tärkeen ihmisen kans.

Perjantaina nukuin pitkään, nautin omasta seurastani koko aamun ja kävin aamutupsulla yksinäni ennen pikkusten kotiin tuloa. Sisälle kävellessä rupes tulemaan huono olo ja loppumatka alakertaan meniki sit juosten. Matka päätty vessaan halailemaan pönttöä ja koko kroppa meni täysin voimattomaks. Istuin yksin alakerran vessassa, pää lopulta vessan kantta vasten ja kirjottelin viestiä äitille että tulee ettimään mua sieltä jos en ite pääse sieltä siihen mennessä pois ennen kun se on kotona. Lopulta voimat rupes palaamaa ja pääsin ite ämpäri kainalossa omalle sängylle makaamaan ja kattomaan leffaa koneelta.

En ollu tietenkään koko aamuna mitään syönytkää joten äiti toi mulle jogurttii ja välipala patukan niin olo helpotti. Lopulta selvisin yläkertaan ja äiti teki ruokaa keittiössä nii menin sen seuraks. Siinä meniki sit loppu päivä kokonaan. 

Lauantaina tuli taas nukuttuu ja makoiltuu pitkään sängyssä. Oleskelin äitin kans yläkerrassa ja kun äiti lähti töihin nii mul tuli taas ihmeellinen olo. Syke hakkas yli yheksääkymmentä, verenpaineet oli tosi kevyesti koholla ja olo oli mitä kauhein. Henki oli ahtaalla koko päivän... Mut onneks se siitä helpotti enkä tiiä vieläkään mistä olis johtunu. Illalla lähin vielä näkemään Mattia kirkolle ja Matti maltto viettää mun kaa jopa tunnin.... Sipi ja sen kaveri sattu paikalle ja tuli niitten kaa juteltua hetki ja yöllä viellä moikkasin Anttii lukiolla. Sunnuntaina sit pakkailin tavarat ja lähin Paulan kans bussilla harjuun. 

Tää mun olo on varmaan se mikä mut laitto taas kirjottamaan. En tiiä miks, mutta mulla on taas jotenki yksinäinen olo. Vaikka olisin ollu koko päivän ihmisten kans niin silti. Jotenkin se, että ihminen joka on liikkunut mun kanssa joskus ja on ollu jonku verran nykyäänkin mukana liikkuu ihmisen kanssa joka on aiheuttanu mulle niin paljon paskaa mun elämässä saa mut jotenkin ihan pakokauhun valtaan. Mulle tulee (ilman mitään aihetta) totaalisen hylätty olo ja fiilis, että kaikki ihmiset jättää mut koska ne löytää seurakseen semmosia ketkä inhoaa mua. Lopulta pelkään sitä että mut sorretaa totaalisesti pois raiteilta. 

VAIKKA! Mä tiedän, ettei asia kuulu minulle millään tavoin, en rupea määräämään kuka voi olla ja kenen kanssa eikä mulla oo mitään oikeutta mennä kellekkään sanomaan tommosista asioista mitään. 

Oon vaan liian kontrollifriikki tai sit mulla on jotain muita isomman luokan ongelmia... 

Lisäks oon täs miettiny.... Niin monet ihmiset haluu hajottaa mut ja monet inhoo mua vaikkei ees tiedä mua muuta kun nimeltä jonkun toisen paskapuheista. Miten kukaan ees haluaa olla mun kaa?? Miks mulla on kavereita?? Miten kukaan kestää mua? Mulla on suoraan sanottuna välillä ihan kelvoton olo ettei kukaan ansaitse niin pahaa tuomiota kun minä kuulumassa niitten elämään. Mutta kuitenkin yleis luonteeltani oon ulospäin tosi itsevarma ja pidän itteeni viehättävänä ja oon tyytyväinen itteeni. En periaatteessa nää itessäni mitään vikaa ainakaan ulkonäöllisesti, mutta tuntuu ettei useasti nää mitään hyvääkään itessäni. Eli välillä tuntuu etten nää oikeestaan mitään itessäni. En nää syitä miks joku pitäs musta, ainakaan ihmisenä itsenäni. En nää syytä miksen olis korvattavissa. 

Mut oon mä itekki tehny täs päätöksiä tietyistä ihmisistä ja tietystä kohtelusta, että jos mua kohdellaan noin niin ne ihmiset ei ansaitse mun seuraa. Mä oon mieluummin yksin kun huonossa/epärehellisessä seurassa. Yks viisas mies seiso joskus mun takana ja piti selustaa. Ja opetti mulle millasta kohtelua ansaitsen ja millaisesta pitää sanoa ittensä irti. Oppi loppu liian lyhyeen, mutta oon jatkanu oppimista jatkuvasti, kantapään kautta useimmiten mutta silti! Kyllä se viisas mies jatkaa edelleen matkaansa mun mukana, huomaamattomampana vaan mutta entistä lähempänä <3 

^ Isi <3 Then, Now and Forever <3

Everybody needs a little love

Ja täällä taas.... En tiiä mikä mua vaivaa ku tuntuu taas, että mikään ei oo hyvä ja mikään ei kelpaa.

Ajattelen vaan koko ajan, että muilla on asiat paremmin ku mulla. Oon ollu/olen nyt tän viikon poissa koulusta ja oikeeta syytä ei asiaan tiedä kukaan muu kuin minä. Kaikenlaisten menojen ansiosta tää oli ihan helppo ja selvä päätös jäädä nyt kotiin. 

Perjantaina mä tänne viimeks kirjottelin, mutta perjantaista ei tullu siltikään kirjotettua tänne mitään. Tuli otettua gilera pois tallista ja lähettyä ekan kerran tän vuoden puolella ajelemaan. Kävin kouvolassa könkkäämässä ilman keppejä jolloin näin pitkästä aikaa Heidiäkin. Hetken aikaa kerettiin Heidin kanssa näkemään ja sen jälkeen oottelin, että nään Paulan vielä ennen ku se lähtee junalla kohti mikkeliä. Päivän aikana oli alustava tarkotus lähtee käymään vekaralla kattomassa Mattia, mutta oli niin järkyttävä tuuli, että jouduin parkissaki pelkäämään että gilera kaatuu joten ei tuntunu hyvält ajatukselt lähtee avoimien peltojen väliin ajamaan pitkää matkaa vielä kun oli luvattu lunta ja pakkasta... Illalla lähin pitkästä aikaa näkemään vielä Kataa ja sinne tuli sit muitaki jonki verran. Mulla oli pitkästä aikaa äärettämön hauskaa ja ekaa kertaa pitkään aikaan musta tuntu siltä etten ollu yksin vaan mutki huomioitiin. Mun kanssa oli hauskaa, eikä silleen että muilla oli hauskaa mun ollessa paikalla. 

Lauantai meniki sit töissä. Yheltä alko työt ja pääsin Akin kyydissä onneks. Olis pitäny olla normaalii isommat ravit, mutta huono keli rajotti ihmismäärää jonku verran.Tuntu että joittenki promillet oli jo numeroiltaan isommat kun koko ravien kävijämäärä... Mutta ei niistä sen enempää. Kerran sain yhen äijän tupakkapaikalla kimppuuni lääppimään, mutta siitäkin selvittiin kun oli oma henkivartija (Heidi <3) mukana. Töiden jälkeen Heidille hetkeks ja siellä oli taas uusii tuttavuuksii. 

Koko päivä meniki sit siinä ku oli ensin menny töihin, sen jälkeen Heidille ja siitä kotiin...

Maanantaina oikeestaan koomailin vaan kotona.... Eli siitä ei sen ihmeempää kerrottavaa.
Maanantaina oli tarkotus loppuu saikkuki, mutta tiistaina rappusiin könkätessä jäin ekojen rappusten jälkeen matkalle ja siinä sit mietittiin, että millä pääsee ylös.... Äitin kyydissä sit parollin kautta veturille jossa oli taas hiusmalli juttuja. Sain mun pinkki-blondiin sotkotukseen uuden värin ja nyt saatiin reilummin leikattuaki. Innolla oottelen miltä mun pää tulee näyttämään sit ku kerkee hiukset enemmän kasvamaan. Siellä nyt sit meniki taas koko päivä, 4h kampaaja penkissä ja sen jälkeen vielä 2h "esitys" kinolla. Aamulla kymmeneltä menny sinne ja illalla kaheksalta pääset kotia kohti. Mukana oli tällä kertaa Mariakii ja Maria heitti mut onneks näytöksen jälkeen kotiin.

Keskiviikko eli eilinen.... No tietty NIKO KIVELÄ! Kian kanssa oli tosiaan jo ennen jouluu ostettu liput sekä Hedbergiin, että Kivelään. Keikka oli ihan huippu, mutta oli se Hedberg parempi...

Mutta kiitokset Kialle taas mahtavasta seurasta <3