Hei vaan taas.
Ihmeesti on taas viimeisimmästä LUONNOKSESTA jo pelkästään mennyt yli puoli vuotta. En ymmärrä mihin aika vaan karkaa. Viimeksi olen ollut puoli vuotta sitten ollut kirjoittamassa siitä kuinka olen ollut seikkailemassa valkeakoskella Emman kanssa ja Emma sitä ennen asusteli kouvolassa minun ilonani melkein kuukauden. Emma päätti ilmestyä taas kouvolan maalle vaikkakaan ei varmaan ihan kuukautta mun kanssa täällä viihdy, mutta toivossahan on aina hyvä elää.
Tässä ajassa on taas yllättäen tapahtunut paljon, mutta en nää tälle ajalle kun muutaman negatiivisen tapahtuman. Negatiivisiin tapahtumiin lukisin 8 tikkiä oikeassa kädessä koiran pureman takia ja viikon verran kantositeen kanssa kaveeraamisen poni tapaturman takia, mutta nämä on sellaisia mistä enemmän tietoa sellaisilla joiden asiasta kuuluu tietääkkään.
^Elämäni parhaita asioita <3
En vaan voi vieläkään ymmärtää sitä miten paljon tässä ajassa on kerennyt tapahtumaan. Olen muuttanut tässä ajassa kaksi kertaa, kerran vielä väärään paikkaan ja nyt vihdoin ja viimein oikeaan. Olen siis eronnut ja minusta tuntuu, että kaikki turha paino ja ahdistus hävisi samalla. Enään ei tarvitse "rakkauden" takia olla ottamassa turpaan keneltäkään, ei henkisesti eikä fyysisesti. Samalla poistui elämästäni muutama muukin myrkyllinen kaksinaamainen ihminen ja en voisi olla onnellisempi. Se kuka menee heitä koskaan ystävikseen sanomaan niin kehottaisin avaamaan korvat ja silmät. Harmillinen tosi asia nimittäin on, että se miten ihminen puhuu sinulle toisista niin hän puhuu sinusta muille ihan samalla tavalla. Mutta kyllähän sitä nyt kannattaa olla tosi ylpeä jos pääsee kahta kylän kaks naamasinta lehmää sanomaan ystävikseen.
Round of applause for all of you, happy to not to be in your lifes.
Sellanen pieni juttu, että jos tulee aukomaan päätään kun 10v esiteini jonka kaveri on saanut hienomman fillarin kun mitä itse niin voisi ensin katsoa peiliin ja miettiä miten kauan olet oikeasti edes kyseistä ihmistä tuntenut ja miten kauan kulkenut hänen elämässään voidaksesi ilmoittaa hänen olevan täysin taidoton ja kykenemätön kaikkeen ihan vaan sen takia ettet osaa hallita omaa kateellisen katkeraa pienisieluisuuttasi.
Oon tässä yrittänyt miettiä asiaa monet kerrat, mutta en vieläkään vaan millään ymmärrä.
- Mitä muut siinä menettää jos jollain toisella on jotain??
Itse olen saanut aina elää siinä katkerassa kateudessa. Se tuntuu muiden mielestä olevan niin väärin, että toisella on jotain kivaa ja on siitä ylpeä ja onnellinen? Mitä ikinä teitkään niin aina teet väärin.
Jos sinulla ei ole autoa tai se on joku halpa missä on koko ajan vikaa niin olet köyhä paska joka ei ymmärrä panostaa kunnolla itsellesi tarpeelliseen asiaan. Mutta auta armias jos sinulla onkin varaa panostaa johonkin ja saat hankittua itsellesi jotain hyvää ja keskivertoa erikoisempaa niin saat kaiken hopeatarjottimella eikä sinulla ole silloin mitään käsitystä oikeasta elämästä. Jos pukeutuu siististi eikä halua näyttää siltä, että asuu katuojassa nii oot omaisuudellas leveilevä ämmä. Tai siis tässä tapauksessa "Isin perinnöllä leveilevä huora".
Jos olet työttömänä etkä ole saanut töitä mistään niin oot tekemätön paska joka ei oikeesti edes tee minkään eteen mitään, sitten jos saat töitä ja vielä pitkään haaveilemasi työn niin se duuni on ihan paska etkä tule sillä koskaan pärjäämään tai pystymään tekemään mitään. Tai jos päätät panostaa terveyteesi hankkimalla ELÄMISEEN tarkoitetuilla rahoilla itsellesi hyvän sängyn jotta selkä ongelmat helpottaisi niin taas mennään väärään.
Mutta pahin mitä voit tehdä niin älä vaan missään nimessä ota vastaan sukulaisiltasi yhdistettynä joulu- ja valmistujaislahjana itsellesi televisiota uuteen omaan kotiisi, koska sitten sinä vasta oletkin maailman kamalin kusipää ikinä 65" ruudun kanssa.
JA USKALLAPPA MENNÄ TUTUSTUMAAN JOHONKI IHANAAN IHMISEEN! EI JUMALAUTA! KEHTAATKI!
Mutta nyt vihdoin ja viimein oon onnellinen, oon päässyt alottamaan oman hyvän elämäni hyvässä seurassa ja hyvien ihmisten ympäröimänä. Nää on niitä hetkiä kun oikeat ystävät erottuu porukasta ja onneksi sellaisia minulla riittää.
Olen nyt siis saanut virallisesti unelmieni duunin ja toiseenkin työhön pitäisi lähteä ensimmäistä kertaa huomenna. Harjusta sain vihdoin paperit ja olen virallisesti valmis hevosharrastepalveluiden tuottaja. Myöskin oman alan töitä on pieni muotoisesti kehitteillä, mutta siitä sitten enemmän kun asioita varmistuu. Laulu kilpailuja on kierretty ja lisää tulossa mm tänä viikonloppuna.
Tästä tuli taas pitkän tauon jälkeen todella sekava kirjoitus, mutta nyt kun asiat on oikeesti reilassa niin tulen tätä onnellisuudesta tullutta energiaani käyttää myös tähän blogin päivittelyyn!
Ensi kerralla voisin vähän esitellä vaikka kämppää ja kertoa paremmin vielä noista tulevaisuuden suunnitelmista.
Thanks for reading and have a nice day.