Friendship is all you want it to be

Vihdoin sain aikaiseksi aloittaa elämässäni ajankohtaisen aihepostauksen. 

Toivoisin, että ihmiset myös kommentoisivat asiaa. Kyseessä kuitenkin sellainen aihe johon jokaisella on mahdollisesti joltain osin eriävä mielipide.

Minulla ei ole oikeastaan koskaan ollut montaa kaveria, joitain on ollut keitä on harvemmin nähny tai törmätessä jossain tullut vietettyä aikaa. Mutta esim isommat kaveriporukat ei oo koskaan ollut mun juttu. Joskus nuorena ihailin ihmisiä joilla oli laaja kaveriporukka ja viettivät aikaa isossa porukassa millon missäkin. Mutta kun itse pääsin siihen yhden parhaimman ystäväni mukana niin totesin, ettei se ollutkaan niin hienoa kun ajattelin. En vaan osaa olla sellainen kaikkien kaveri, minusta on aina tuntunut että olen jotenkin liian jäykkis. Osaan olla kaikille mukava ja asiallinen ja keskustella, mutta sitten en kuitenkaan sovellu isoon porukkaan. En vaan koskaan löytänyt paikkaani siinä. 

Viimeisimmän kahden vuoden aikana olen saanut kokea ja oppinut miten oikeat ystävät (omasta mielestäni) karsiutuvat niistä "kavereista" tai ihan vaan kavereista. Opettavaisinta on ollut huomata miten ne ketkä sanoo sua parhaaksi ystäväkseen osaa olla lopulta kaikkea muuta. 

Jo ala-asteen ensimmäisenä päivänä sain kokea miten yllättäen oikea ystävyys voi alkaa. Kun huomaat kaikkien muiden tuntevan entuudestaan toisensa esimerkiksi samasta eskarista tai iltapäivä kerhosta niin pieni Elisa ei osaa muuta kun jäädä sivuun istumaan koulun rapuille ja seuraamaan tilannetta. Muistan ikuisesti sen kun pieni ruskeatukkainen tyttö tuli kysymään minulta että "Hei, tuutko leikkimään mun kanssa?" Ja siitä se kaikki alkoi. Huomattiin, että asuttiin lyhyen kävelymatkan päässä toisistamme ja lopulta oltiin yhdessä oikeat nevatien kauhut! Ensin rullattiin polkupyörillä, sitten potkulaudoilla ja lopulta jopa skoottereilla niin, että vanhempia pelotti (nykyään en kyllä osaa ihmetellä asiaa). Mutta sitä ihmettelen miten kyseinen neitokainen katseli mun toimintaa niin kauan ja silti pysy mun vierellä. Nyt myöhemmin ajatellen olen ollut ihan hirveä ihminen tätä kyseistä kultakimpaletta kohtaan ja pyydän sitä syvimmin anteeksi. Kyseinen neiti kulki vierelläni kun tappelin porukoitten kanssa ja kun oli ihan epistä kun "Elias sai uuden kypärän ja mä joudun käyttämään tota lasten tyhmää pottaa", kun iskä kuoli ja jäin ihan tyhjän päälle, kun muutettiin niin silti minulla oli se yksi ja ainoa hullu joka jaksoi pyöräillä perässäni minne ikinä muutettiinkin, kun otin yhteen äitin kanssa mitä turhimmista asioista niin tiesin aina että minulla oli sisko jonka huoneeseen sain majoittua reppureissatessani. Ja silti menin ja kehtasin mokata koko jutun. Vaikkakin yksin on hankala tapella, mutta myönnän olleeni kaiken alku. Onneksi nykyään kun molemmat on jo vanhempia ja viisaampia ollaan osattu asiat puhua läpi ja ollaan puheväleissä taas, kiitos Sinulle siitä <3 Niinkun todettiin niin ei ne kymmenen vuoden ystävyyden aikana tulleet muistot mihinkään katoa. 

Ja sitten on nämä tapaukset jotka ovat sanoneet olleensa parhaita ystäviä, mutta todellisuudessa ovat lopulta kaikkea muuta. Minusta on väärin, että nykypäivänäkin huomaan jännittyväni kun joku kyseinen entinen paras kaveri saapuu paikalle. Siitä päästäänkin tähän mitä ei mielestäni ole aito ystävyys. 

Kiitos yhden parhaan kaverin olen saanut kouvolan kuuluisimman huoran maineen vaikka näin nyt julkisesti jakaen voin sanoa, että kaikki suutelemista vakavampi mitä on koskaan tapahtunut on ollut ainoastaan parisuhteessa. Eli 1# Ystävät eivät pilkkaa, halvenna eikä levitä paskaa toisesta pitkin kyliä. Eivätkä mielestäni myöskään tuhoa/tärvele/pilkkaa toisen omaisuutta vaan yritettäisiin olla onnellisia tai edes neutraaleja sitä kohtaan jos itsellä ei ole samaa mistä toinen on todella ylpeä.

Tästä päästäänkin aiheeseen kuinka olen myös kouvolan kuuluisin lesbo. Kun tajuat vihdoin, että koko paras ystävä hehkutus on ollut täyttä sontaa ja kaikki kertomasi on levinnyt pitkin kyliä on kyllä todettava, että tää kala jäi koukkuun omaa tyhmyyttään. Eli vinkkinä jos epäilette ystävänne taitoja pitää asioita itsellään niin kertokaa jokin todella "shokeeraava" asia joka voisi hyvinkin pitää paikkaansa ja sanokaa vielä että "tästä ei sitten kukaan vielä tiedä kun sinä, että tästä ollaan ihan hiljaa" niin jos epäilyksesi pitää paikkaansa kuulet hetken päästä ihmisten puhuvan asiasta ja tulevan jopa kysymään sinulta asian todenperäisyyttä. Kyseinen ihminen varmasti itsensä tästä tunnistaa ja ainut mitä voin sanoa on että onnittelut, jos olisit kala nii sinusta olisi tullu harvinaisen paska kalakeitto. Olet siis niinkuin made, olet limainen ja niljakas, elät pohjamudissa joka on täysin oma vikasi eikä edes maailman paras kokki saisi sinusta kelvollista ateriaa edes kodittomille. Tilanne olisi ehkä toinen jos ikinä ymmärtäisit muuttaa käytöstäsi ja katsoa joskus peiliin. 

Ja viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä itse aihepostauksen innoittaja. Tämän jälkeen toivottavasti kaikki miettii miten tulee kohdeltua omia ystäviään ja millaisia ihmisiä itsensä ympärillä on. 

Kun rupesin sairastamaan, eikä minulla ollut ketään sellaista joka olisi jaksanut olla seuranani meillä kun en uskaltanut/kyennyt liikkumaan pahoinvointieni takia missään niin elämääni asteli yksi hyvin ystävällinen ja tuolloin mielestäni ihana persoona. Kun parisuhteessa oli mutkia niin minulla oli se yksi joka katseli salaa kanssani asuntoja. Kun tuli riitaa ja tarvitsin yöpaikkaa niin hän majoitti ja ruokki ja kuskasikin vielä tarvittaessa. Mutta sitten kun rupesin voimaan paremmin, näin muitakin ihmisiä joskus ja kipukohtausten/pahoinvointien yms vuoksi en pystynyt osallistumaan kaikkeen mistä oli puhetta niin asiasta suututtiin, ruvettiin kiukuttelemaan eikä ymmärretty. Mielestäni oikea ystävä kestää sen varsinkin jos tietää toisen olevan oikeasti sairas, ettei aina jaksa, pysty eikä kykene toteuttamaan kaikkea mitä on suunniteltu. Ja mielestäni viimeisin asia tässä tilanteessa mitä oikea ystävä tekisi on marttyyriksi rupeaminen. Kun sairastat ja selität ihmisille jotka kysyvät ja lääkäreille päivästä toiseen miten voit, että millaisia kohtauksia on yöllä ollut, miten olet valvonut koko yön ja miten paljon inhottaa kun ei pysty elämään normaalisti niin viimeisenä sitä jaksaa enään selittää sellaiselle ihmiselle jonka ajattelisi ymmärtävän tilanteen saati ottaa vastaan hirveän marttyyri kohtauksen. Kuinka toinen saa kyllä olla heikosti rahoissaan, mutta kun et pääse auton rikkoontumisen takia juhlille käymään koska oma auto on rikki ja se on perheen ainoa auto jossa on bensaa niin syyllistetään lemmikin hankintaan kuluneista rahoista. Kun tuntuu, että toinen tekee itsestään maailman keskipisteen. 

Lisäksi pitkän riitelyn jälkeen toisen puolisolle viestin laittaminen ja toisen kotiin tunkeminen yrittäen tarkistaa ettei kyseinen ihminen ole kotona on viimeinen mitä kukaan haluaa kohdalleen! Ihan oikeasti, ajatelkaa ihmiset ennen kun päätätte toimia tai jos toimitte niin miettikää sen jälkeen mitä on järkevää vastata kun joku kysyy, että miksi näin! 

Oikeasti nyt. Kaikki. Katsokaa peiliin, näette itsenne. Miettikää mitä olette. Miten olette kohdelleet muita. Miten muut ovat kohdelleet teitä. Miten ympärillänne olevat ihmiset vaikuttavat teihin. Mitä voisitte tehdä toisin ja miten voisitte vanhat virheenne korjata. Olen oppinut että mitkään virheet eivät ole korjaamattomissa niin kauan kun molemmissa henki pihisee. 

Mutta tähän perään on pakko myös kiittää niitä kaikkia kenen ansiosta olen tässä. Tiedän, että olen huono pitämään yhteyttä välillä, mutta ymmärrän ainakin virheeni ja osaan pyytää niitä anteeksi. Se etten ole pitänyt yhteyttä ei tarkoita että kukaan olisi yhtään vähemmän tärkeä minulle. Minulla on ne tietyt parhaat haalittu ympärilleni enkä tarvitse muuta. Kiitokset siis nimeltä mainitsemattomalle parisuhde terapeutti mekaanikolleni, pirkanmaan heppa hörhöilleni kissoineen ja koirineen, nykyään lahtelaiselle urpolle joka on voinut antaa minulle kaiken menneisyyden hölmöilyn anteeksi, yhdelle tietylle herralle joka on omien vastoinkäymistensä sivussa jaksanut aina olla niin positiivinen, kannustava ja läsnä oleva enkeli ja sille maailman ihanimmalle pienelle perkeleelle joka on yläasteelta asti kuunnellut murheeni, itkuni, kannatellut minua menetyksestä ja muista asiosta johtuvissa kohtauksissa ja pitänyt minusta aina huolta. 

Mielestäni ihmiset kiittävät liian harvoin niitä ketkä sen oikeasti ansaitsevat ja myönnän tekeväni niin itsekkin. Niimpä teen sen nyt ja toivon tämän kirjoituksen tavoittavan kaikki asian omaiset. 

KIITOS <3 

Modeling and horses

Täällä taas uusissa hiuksissa ja kuvioissa.

Tiistaina ja keskiviikkona oli Lappeenrannassa taas Sim mallikeikka jolloin pohjatyöt tehtiin tiistaina ja viimeisteltiin vielä keskiviikkona näytöksessä. Hiuksista tuli taas lyhyemmät niinkun toivoinkin ja mallikeikkoja onkin nyt tälle kuulle harvinaisen paljon. Ensi viikolla olisi mentävä torstaina aamulla kotkaan näytökseen ja loppukuusta olisi kuvaukset. Kerran vuoteen on ihan hyvä tahti olla lehti kuvissa. 

Tällä viikolla onkin sitten malli juttujen välissä tullu oltua töissäkin jonkun verran ja ensimmäistä palkkaa odotellessa. Sen jälkeen kun palkasta saa laitettua sivuun niin jatkuu käden rakennus vielä valmiiksi jonka jälkeen lähetään jatkamaan muualle. Napakorukin olis haaveena, mutta ei ole ihan viisasta ottaa varmaan nyt kun on ratsastushommat niin kovilla ettei sitten kasva ulos kun hankaa housuihin tms. Töitä on nyt ollut pe ja la + huominen - keskiviikko. Sitten alkaakin olla hommat siinä vaiheessa että olisi suunnattava taas vähän tampereen seudulle vierailemaan parhaassa seurassa ja luovuttava Emmasta meidän asukkina. Koville tulee ottamaan kun Emma lähtee, mutta kai tässä taas oppii elämään. 

Karaoken SM-kisoissakin tuli pyörähdettyä ja tuli vielä jatkopaikka niinkuin viimeksi tuli jo sanottua! Ensi viikolla kaiken muun seassa olisikin sitten lähdettävä lahteen aluekarsintoihin ja pitäkää peukkuja, saa nähä miten siellä käy. Harjoittelemaan en ole ehtinyt ollenkaan, enkä tiedä edes mitä biisejä vetäisin, mutta eiköhän ne selviä viimeistään ajomatkalla lahteen. Lisäksi pitäisi ehtiä vielä harjoittelemaan uusimman duunin juttuja jossain välissä ja tankotanssi tunnit on nyt meinannu vähän jäädä sivuun, mutta yritän parhaani mukaan ehtiä kaikkialle. 

Elimäellä tallilla on tullut nyt käytyä ma-to, perjantaina oli vapaa ponilla ja lauantaina taas. Aikaisempina päivinä tuli käytyä selässä silleen että mentiin jo ilman taluttajaa ponin kanssa talon takana niin taitavasti että meinasin pakahtua onnesta kun poni on niin hieno ja viisas. Ollaan ajettukkin kun ponien omistajan tuttu tuli pitkästä aikaa käymään niin oli apukäsiäkin. Mimmiäkin olen nyt ratsastanut ja Oivan (omistajan poika) kanssa ajettiin Mimmi maastossa ja käytiin tietä pitkin myöhemmin vielä Estellen kanssa. Ensimmäiset ravit on nyt otettu kärryillä ja vähitellen voisi lähteä kokeilemaan ilman taluttajaakin pätkittäin. Lauantaina lähdettiin ponien kanssa vielä ekaa kertaa selästä käsin maastoonkin ja ravattiinkin ekaa kertaa Estellen kanssa selästä. Poni on ihan sen olonen kun tätä olisi tehty aina ja siitä tulee vielä maailman paras pieni monitoimi tamma! En voisi parempaa ponia alleni edes toivoa kun turha toivoa sellaisen ollessa jo!

Kävin elämäni ensimmäistä kertaa Millcreek Ranchillakin tutustumassa toimintaan ja nyt on taas jatko suunnitelmia siltäkin suunnalta. Tässä kuussa alkaa kurssit kotkassa joihin olisi tarkoitus osallistua ja kesän aikana olisi tarkoitus minusta tulla Centered riding ohjaaja. En meinaa itsekkään käsittää mistä tämä kaikki tulee, mutta olen äärettömän onnellinen tämän hetkiseen tilanteeseen. 

Pornaisten vappu reissukin oli todella onnistunut ja käytiin Aleksin kanssa tekemässä yhteisbiisikin, mutta kone sekosi ja sinne meni sitten meidän biisi. Pitäisi siis saada järjestettyä aikaa uutta studio reissuakin varten. 

Tänään käytiin isomummolla kylässä äitienpäivän kunniaksi riihimäessä ja koko päivän väsyttänyt niin törkeästi, että olisi varmaan suunniteltava nukkumista. Pitäisi jaksaa huomenna töihin, mutta onneksi iltavuoro niin saa löhötä aamun ihan rauhassa ja nukkua pitkään jos satun siinä onnistumaan.

Hyvät yöt rakkaat lukijani, palailen taas aiheeseen piakkoin. Aihepostauskin pitäisi aloittaa ja tehdä pitkästä aikaa, mutta saa nähä jääkö taas puheen tasolle koko juttu...

XOXO: Ellu

Compete with me and you'll loose.

Uutta postausta pukkaisi taas, nyt kun on taas vapaata. 

Työt olen päässyt nyt aloittamaan hyvällä meiningillä, neljä vuoroa takana ja vappu nyt sitten vapaata. Näinpä lähdetään tänään ajelemaan pornaisiin päin Aleksille & perheelle ja katsotaan jos ehtisi vielä yhtä todella vanhaa tuttua näkemään. 

Seuraavaksi on varattu taas kolme päivää pari viikkoa eteenpäin ja katsellaan jos ensi viikolle tulis taas vuoroja. Yritän tehdä nyt niin paljon vuoroja kun vaan ehdin varaamaan ja tekemään niin että on joskus vapaatakin. Lisäksi eilen oli vielä haastattelu yhteen paikkaan ja sain paikan! Joten kolmannessa työpaikassa aloitankin sitten ensi kuun lopussa. Tähän päälle vielä jätkien keikat + kuvaushommat + tärkeimpänä hevoset! Kuolen nauruun jos joku vielä joskus mulle sanoo jossain, että "mee töihin", eikö kolme työpaikkaa riitä?

Estellen kanssa tuli taas vähän taukoa sen takia että tulin taas kipeäksi...  Viime perjantaina raviradalta kotiutumisen jälkeen (ja vähän jo töiden aikana) rupesin ihmettelemään miten tuntuu, että on jotenkin huono olo ja vatsassa inhottava tunne. Niinpä muutama tunti kotiutumisen jälkeen aloitin sitten tyhjentämään yläkautta kaiken ulos ja sunnuntaihin asti menikin sitten vatsataudissa... Mutta maanantaina onneksi pääsin jo töihin ja nyt ollaan taas elävien kirjoissa!

Toissapäivänä aloitin aamun 6.30 nousemalla sängystä, etsimällä tavarat mukaan mitä päivän aikana tarvitsi. Ensimmäisenä tallille, tallilla meikkaus ja vaatteiden vaihto. Tallilta töihin ja seitsemän tunnin työpäivän jälkeen vielä Karaoken SM kisoihin osallistumaan. Nyt ollaan sitten heilahtaen jatkossa ja jatkokarsinnat kutsuu, lähdössä vissiin risteilylle ensi kuussa (koska sain lahjakortteja kaksi eilen kisoissa) ja puolessa välissä ens kuuta lähden noin viikon reissulle taas valkeakoskelle ja mouhijärvelle! Emma pitää viedä pennun kanssa kotiin ja pääsen viettämään huippunaisteni kanssa taas aikaa! 

On myös surullisia uutisia, viime kerralla kun kerroin pörristä ja pennuista Eijan luona ollessa niin Pörri on nyt siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Pörrillä todettiin kohtumätä ja oli valitettavasti liian myöhäistä. Asialle ei keretty tekemään mitään kun Pörri oli jo mennyttä. Pennut jäivät parin viikon ikäisinä ilman emoa ja keinoemoa yritettiin löytää, mutta ovat nyt kuulemma hyvässä kunnossa ja temmeltävät jo reippaina menemään kaikesta huolimatta. Nyt onneksi pääsen ensi kuun puolella pentuja katsomaan ja auttamaan hoidossa. Mun paras kissakaveri on poissa, mutta Onni onnettomuudessa että pennut voi kuitenkin hyvin.

Tuli käytyä keskiviikkona liikuttamassa aamulla ennen töitä Estellekin ja käytyä Tamaran kanssa molempien heppojen kanssa lenkillä maasta käsin. Nyt pitäisi ensi viikolla taas ryhdistäytyä ja jatkaa kunnolla tallilla käyntiä ennen töitä ja hiusmalli hommien sivussa nyt kun ens kuussa on taas pari keikkaa.

Tällä hetkellä ollaan Pornaisissa reissussa Ernon kanssa ja ens viikolla ku kotiin kerkeää niin pitäisi lähteä ti ja ke malliksi lappeenrantaan. Palaan sen jälkeen tai en tiedä tuleeko ennen sitä nyt päivittelyä, riippuen millasen inspiksen saan aihepostaukseen. Aiheena tulossa ystävyys jos saan aikaiseksi sen tehdä. Mutta ei siitä sen enempää, palataan taas!

XOXO: Ellu

Once in a lifetime

Otsikko tuntuu kuvastavan mun postaus tahtia sekä tän hetkistä tilannetta.

Viimeksi kirjoitin Jallun lopetuspäätöksestä, siilin kotiutumisesta ja muutamasta uudesta tatuoinnista.

Tilanteet on taas muuttunut ja kasvanut. Rupeaa tuntumaan, että nyt mun elämä vihdoin rullaa niinkun oon aina halunnu. Voin rehellisesti sanoa, että oon onnellinen.

Tuli käytyä muutamia viikkoja sitten ottamassa taas uutta leimaa tohon käsivarteen ja innolla odottaen muutamaan viimistä projektia vielä kunnes saadaan käsi valmiiksi. Käsivarren viimeisimmät lisäykset on meijän äitin nimikirjaimilla koristeltu pöllö, siili, siilin jalanjäljet ja Eliaksen kunniaks tähti. Kuvaa alla uusista leimoista ja käteen on tulossa vielä kamerakuva ja sisähauikseen pitäisi keksiä jotain. Painottelen yhden kivan sulkakynä horoskooppi kuvan ja heppakuvan välillä. Sulkakynä mietityttää sen takia, että kaikilla on niitä. Erkko tekee siitä kyllä varmasti mun oman näkösen ja oon ihan rakastunu siihen kuvaan, mutta häiritsee silti... Heppakuvasta en oo osannu päättää millasta haluisin ettei täyttököynnös tee siitä sekavaa. Saa nähä mitä ideoita tuuli tuo tullessaan.

Tuulen tulleesaan tuomisesta kun alotin niin jatketaan samalla. Eli nyt alkaa valmistuminen harjusta lähestymään kovaa vauhtia ja heppa hommat lisääntyneet huimasti. Katilla käyn tosiaan edelleen aina sen mitä ehtii ja miten Katin kanssa sopii yhteen meijän aikataulut. Lisäksi töissä ollessani tuli yhden hevosenomistajan kanssa puhetta ja vaihdettiin yhteystietoja. Niimpä olen nyt aloittanut nuoren Irish Cobin koulutuksen vähitellen ratsuhommiin. Suurilla odotuksilla pääsen työstämään äärettömän ihanaa ja fiksua nuorta tammaa. Lisäksi on muotoutumassa muutakin heppahommaa Centered ridingin parissa. MUTTA olen nyt sitten päättänyt aloittaa uuden blogin ihan vaan virallisesti hevosaiheista ja tänne jatkan kuulumis tarinoita jatkossa muusta arjesta ja suppeampina mainintoina hevosasioista.

^ 1. palkinnon kantakirjatamma, Estelle

Emma on nyt muuttanut meille epävirallisesti "asumaan" ja liikkuu mun kanssa pitkin kyliä sitä mukaa kun käyn itse tekemässä hevosia. Emma oli meillä jo aikaisemmin reilun viikon ja Emman kanssa tulikin lähdettyä Tampereen hevosmessuille. Hevosmessuilta tuli tehtyä jos jonkinlaista ostosta niin ponille kun itsellekkin. Niistä voisin tehdä taas erillisen postauksen sitten myöhemmin.

Majoittauduin Emman isällä Emman kanssa hevosmessupäivät ja siitä lähdin jatkamaan matkaa Eijalle pitkästä aikaa. Asustelin muutamat päivät mouhijärjellä ja paijailin Pörriä + sen viikon ikäisiä vauvoja. Oli kyllä niin syötävän suloisia kissavauvoja, että olisin voinut napata ne taskuun ja tuodan kotiin! (Pörri tietysti käsilaukussa mukana) Eijan kanssa ajeltiin kylällä kattelemassa mitä kaikkea sinne on ehtiny tulemaan tän reilun kahden vuoden aikana mitä oon siellä viimeksi käynyt. Ihanaa nähdä pitkästä aikaa omia rakkaita, mutta pakko sanoa että oli se kiva tulla kotiinkin oman miehen ja elukoitten luokse takaisin. Emma tuli samassa kyydissä meille ja suorittaa täällä koulunsa loppuun joten nyt lisääntyy taas mun Katilla käyminenkin ja Estellekin pääsee taas reilummin töihin.

Töistä puheenollen MÄ SAIN TÖITÄ! Aloitan työskentelyn Go Onilla kunhan saan verokortin yms toimitettua firmaan ja saan työsopimuksen hyväksyttyä.

Olen vihdoin toteuttanut taas myös yhden pitkäaikaisen haaveeni ja aloittanut tankotanssin. 3/11 tunneista käyty, ruokavaliota muutettu ja kuntoilun aloitus kovasti edistymässä. Suolisto ongelmien oireet kadonneet joten uskallan alkaa tekemään taas kaikkea ihan täysillä.

Ja ettei tää vielä tähän loppuisi niin oon alottanut myös jätkien bändin epävirallisen manageroinnin. Olen siis nykyään bändin manageri & kuvaaja. Jätkille on nyt kehittynyt hienosti keikkaa joten tällä päästään vielä pitkälle. Alla linkki Bändin facebook sivuille ja uusimman biisin epäviralliseen musavideoon, jonka materiaali pitkälti mun käsialaa.  Suunnitelmat tässä jatkuvasti muuttuu, mutta katsotaan jos minutkin joskus mikin varteen päästetään.

Facebook: https://www.facebook.com/suljettuosasto/?fref=ts
Youtube: https://www.youtube.com/watch?v=h0AVOaEIiAE

Hevoshommat lisääntyy, töitä tulee, koulu loppuu, uusia loistavia harrastuksia, ihania ihmisiä ympärillä ja parhaat lemmikit. Kaiken lisäksi uusia yhteistyö kumppaneita <3
Mitä muuta ihminen voi enään tarvita ollakseen onnellinen?

Uuden heppablogin osoite:
http://classicwayofhorses.blogspot.fi/

Julkaisen piakkoin ensimmäisen tekstin kunhan saan taas pään kasaan.
Mutta kiitos ja kumarrus juuri Sinulle joka jaksaa tämän lukea ja heikosta postaustahdista huolimatta seurata meininkiä! Koetan saada ton uuden blogin alkuun ja joskus pitäis vissiin nukkuakkin.

Väsynyt ja kiitollinen neito kiittää ja kuittaa!

ps. Käykää kurkkaamassa uusi kuvausblogini yhteistyökumppanin Emman blogi.
Emmalla on loistavia aihepostauksia välillä minunkin kuvilla väritettynä ja arvontaa tulossa!
http://emmakatarinahanski.blogspot.fi/

Little time can bring big things.

Niinkun viimeksi olen jo ehtinyt mennä sanomaan niin pienessä ajassa voi muuttua niin paljon kaikki! Viimeksi esittelin meijän Jallun ja kerroin Jallusta enemmän. 

Jallu alkoi hyökkäilemään yllättäen mm meidän neidin kimppuun ja Ernon mennessä väliin oli käynyt Ernon käteen kiinni. Samana iltana Jallu makasin viltin nurkan päällä ja ajattelin viltin viikata poitsulle paremmin. Olin nostamassa Jallua takaisin viltin päälle niin olikin vissiin kipeä jostain ja nappasi minua naamasta kiinni kynsillä. Hetki katseltiin sitä ja pidettiin Jallu öisin toisessa huoneessa ja päivät aina kun itse oltiin kotona niin vapaana muissa tiloissa. Lopulta Jallulla olisi ollut hampaiden poisto aika 10.2 hampaiden ollessa sen verran huono kuntoisia. Mummoni oli kertonut tästä kaikesta tapahtuneesta eläinlääkärille ja todettiin että halutaan suoda herralle arvokas lähtö. Olisi joutunut kipuilemaan hampaistaan eikä tiedetä oliko jotain muutakin kipua jossain. Niimpä Jallu lähti meiltä 10.2.2016 paremmille kalaherkuille sateenkaari sillan toiselle puolen. 

Sitten se uusi iso paljastus josta kaikki blogin lukijat varmaan ovat jo tietoisia sosiaalisen median ansiosta. Ja onhan toi meillä ollutkin jo kolmisen kuukautta :) 27.1.2016 suunnattiin vihdoin monen vuoden haaveilun jälkeen hakemaan minulle omaa pientä kaappi asukkia. Meille kotiutui siis tällöin Afrikkalainen kääpiösiili, Animal Paradise Luzec Einstein. Tutummin Tyyppi, Einstein, Eikka, Einari... Rakkalle lapselle on monta nimeä. Einari on muuttanut alunperin tsekeistä Amandalle jolla oma kasvattaja nimi niin koiriin kun siileihinkin. Löysin meijän Tyypin facebookin lemmikkisiilit ryhmästä jossa herraa tarjottiin sijoitukseen kunhan sopiva koti löytyy. Laitoin Amandalle viestiä pojasta ja kerroin minkälainen paikka meillä olisi olla ja asua. Erno oli alustavasti pitkään vastaan, mutta ajattelin, että ei se meille tule kuitenkaan. Miksi tulisi? Minulla ei entuudestaan kokemusta tollaisista lemmikeistä, meillä entuudestaan jo kaksi kissaa (silloin jo kolme) ja vielä yksi lapsi välillä pyörimässä täällä. Varmasti löytyy joku toinen parempi vaihtoehto. Mutta ei! Minä olin se onnekas joka tuon kultapallon sai kunnian ottaa vastuulleen.

Siilin sijoituksessa toimitaan siis samoin kun esimerkiksi koiran. Luovuttajan kanssa kirjoitetaan sopimukset sijoituksen "pelisäännöistä" jolloin sovitaan sijoitettavan eläimen tehtävien pentueiden määrä ja siihen liittyvät seikat. Eli siis meijän Einari käy välillä sitten Mäntsälässä naisissa ja tulee takaisin. Facebookista löytyy lemmikkisiilit ryhmästä meijän poitsun ensimmäisistä lapsista jo kuvia ja siellä olisi kauniita vauvoja vissiin ainakin yksi vielä etsimässä omaa maailman parasta kotiaan! :)

Saa laittaa vaikka minulle viestiä niin voin kertoa paremmin vielä yhteystietoja jos siilivauva kiinnostaa! Ja voisin siilistä lemmikkinä tehä vaikka jossain vaiheessa aihepostausta! :)

Tuli uutta kuvauskalustoakin hankittua ja en nyt tiiä mitä vielä sit hankkis. Ei viittis miljoonaa isokennosta runkoa kuitenkaan pitää kun ei niitä aina kuitenkaan joka paikkaan tarvi useampaa mukaan. Tiistaina tuli käytyä taas tallillakin ja taas kun meinaa käydä useemman päivän viikosta niin tottakai tuun taas kipeeks....Tällä kertaa iski eilisen Fazerila ja Jumbo käynnin jälkeen yskä ja järkyttävä päänsärky. Nyt kun sais taas itsensä kuntoon niin pääsis palaamaan taas tallille.

Tuli käytyä käsivarttakin täyttämässä uudella kuvalla taas vaihteeksi ja tiistaina tehdäänkin sitten käsi melkein valmiiksi. Mitähän sitä sen jälkeen keksisi?... Ideoita olis, mutta leimojen paikat rupeaa vaihtumaan.

Ja lisäksi kesälle on sit tulossa kaikkea kivaa mikä onkin nyt sit vielä salaista. Innolla odotellen millon pääsee kertomaan mitä tapahtuu kesällä ;) Uutta hienoa ja kivaa, en malta edes oottaa. Ehdotelkaa ihmeessä aihepostauksia. Videoitakin olisi jossain vaiheessa tarkotus tulla eri aiheista kun saan aikaiseksi tehdä ja pitää nyt miettiä että tekisikö jonkun hiustuote postauksen tai kodin esittelyn tai vaikka jätkien bändistä postaus?

Mutta näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Palataan taas.

Don't dream your life. Choose to live your dream and make it happen.

Lyhyt aika, mutta silti kaikki ihan toisin? Siinä hetkessä missä elät tulee ajateltua että "ei toi aika tunnu kulkevan mihinkään, ei täällä tapahdu mitään" ja ei tarvitse mennä kun noin kuukausi niin tuntuu, että koko elämä on kääntyny ihan uuteen suuntaan.

Oon alottanut mm taas tallilla uudestaan. Palasin Katille tekemään aamutalleja ja vastamaksuna Kati opettaa mua ja löysin uuden ihanan hevosen minkä kanssa yritän päästä tekemään töitä mahdollisimman paljon. Kyseessä siis Katin uusin hankinta, suokki tamma Lisbe (en muista koko nimeä). Kati mua vinkkas kokeilemaan kun nyt pitkästä aikaa viime viikon lopulla tallille palasin taas talikon varteen. Lisbe on hauska tapaus; löytyy oma vaihde nimeltä "niin kovaa kun jaloista pääsee" mutta kun saat oman kroppasi toimimaan toivotulla tavalla (tai niinkun minä, vahingossa etkä tiedä mitä teit) niin se vastaa välittömästi. Mutta meneppä menettämään oman kroppas hallinta ja kippaa vähän väärään suuntaan niin taas mennään. Aivan mahtava hevonen joka on herättäny mun inspiksen totaalisesti uudestaan! Viime perjantain jälkeen palasin seuraavan kerran tallille tänään ja pääsin toista kertaa tamman selkään. Se tunne kun hevonen joka ei ensimmäisellä ratsastuskerralla meinannut malttaa kävellä mun alla ollenkaan niin saatiin alkukäynneillä tehtyä jo nyt toisella kerralla pysähdyksiä vapaalla ohjalla ja pitkälti vaan kropan kautta pienellä ohjan vibraatiolla. Musta tuntuu, että nyt kun oon tallille palannut taas niin kirjotankin asioista ihan eri tavalla kun rupeaa muistamaan ja imemään taas itseensä tietoa yhtä tehokkaasti kun mitä meijän kissojen karva imee tällä sähkösellä pakkaskelillä hiekkaa itseensä. Huomenna paluu tallille tunnin muodossa taas ja torstaina aamutallia, perjantaina harjussa käynti suunnitelmissa ja sen jälkeen mahdollisesti ratsaille taas ja AH TÄÄ ELÄMÄ ON IHANAA! <3 

^ Lässy Lissu <3

On tässä vähän muutakin uutta tapahtumassa, josta pientä vinkkiä jo instagramin kautta julkasin ja parhaat tyypit asiasta jo tiesikin, että mistä kyse ylä- ja alamäessä. Mutta sen yllätyksen jätän myöhemmälle vielä ennen suurta paljastusta, koska katteja tossa tuijotellessani tajusin, että enhän mä oo muistanu esitellä meijän eläintarhan uusinta tulokasta ollenkaan! Meille muutti siis arvon herra Jallu 16.12.2015.

Jallun tarinasta sen verran, että kyseessä on siis isomummolleni alunperin KSEY:ltä (Kouvolan Seudun Eläinsuojelu Yhdistys) jo aikuisena kissana hankittu komistus. Herra eleli monet vuodet palvelukodin suosikkina ja Kaatsa mummon silmäteränä. Mummo rupesi dementoitumaan ja kun kaikki oli vielä hyvin ja mummo voimissaan niin ilmoitin, että jos mummolle käy jotain ettei se pysty Jallua enään pitämään niin mä otan sen sitten itelleni. No, isomummoni oli mahdollisesti kaatunut tms palvelukodissa (ei siis itse muista mitä tapahtunut eikä kukaan ole nähnyt mitään?) ja tämän epäselvän tapahtuman seurauksena mummolta murtui lonkka. Niinpä ennen kun olisin uskonutkaan niin lupaus eteni täytettäväksi, minkä olin jo yläasteella tehnyt. Olin asiasta edelleen samaa mieltä, että se tulee minulle. Tiesin, että jos olisi päätettävä niin täällä se saisi elää arvokasta vanhan kissan elämää rauhassa. Mummollani kartanolla olisi pitänyt olla vieraiden tieltä pois ja olisi karvannut astioista lähtien, muut sen puolen sukulaiset nyt ovat välinpitämättömiä jo ihmisiäkin kohtaan kun on liian kiire nuolla persettä tai uida rahassa ja eikä noin vanhasta ja arvokkaasta sisäkissasta voi ulkokissaa tehdä. Olkoot meillä, syökööt hyvin, lihokoot (joka on tapahtunut jo hyvää tahtia), ulkoilkoot halutessaan parvekkeella ja leikkikööt ku pienet pennut jos lapsettaa. Mulle tärkeintä on turvata hyvä, onnellinen ja arvokas vanhuus herralle!

 Jallu on siis eläinlääkärin arviolta 10-12 vuotias kolli pienellä munuaisvialla ja korjausta vaativalla hammaskalustolla varustettuna. Mutta sitäkin enemmän suurella sydämellä, isoilla kilteillä silmillä, määrätietoisella äänellä ja pienen kissan sielulla varustettu paketti <3 

Kaikesta tästä yhteenvetona en voi enään muuta todeta kun, että olen todella onnnekas. Mielestäni minulla on kaikki edelletykset täynnä olla onnellinen. Maailman ihanin harrastus, sympaattisini mies tanssijan mukaan nimetty munakuppi, huipuin mies elämässäni, loistavimmat lemmikit ja maailman parhaat ystävät, perhe ja läheiset ihmiset! Niinkun Olavi Virta laulaa: On niin helppoo olla onnellinen. Niinhän se on kun sen kunnolla hoksaa. Sairaus nyt on ainut miinus, mutta eiköhän sekin tästä kun saan kerättyä rohkeutta soittaa vihdoin sinne lääkäriin ja varata uuden ajan tutkimuksiin. 

Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin kun allekirjottaneella rupeaa luomet painamaan liikaa niin ensi kertaan. Ensi kerralla voi ollakkin jo viimisimmän ison paljastuksen aika! ;) 

New Year, same bitch mode

Viimeks kertoilin kun oli tulossa Kosmetologikoulun haastattelu. No enpä päässy sinne.

Lisäks oli tulossa tähystys. No eipä sitä saatu tehtyä mun huutamisen ja kivun takia.

Onks tää taas näitä vastoinkäymisistä voittoon?? Edelleen sairaana eikä kukaan vieläkään tiedä missä se tulehdus on ja millanen se on. Voi olla, että on hoidettavissa lääkkeillä tai hoidolla tai toimenpiteellä tai sitten on vaan opittava elämään tän kanssa. 

Mutta on tässä hyvääkin tapahtunut. Olen muutamien ihmisten ansiosta ymmärtänyt "uusia" asioita taas tästä elämästä. Tärkeimpänä oppina se miten hyvä pienen ihmisen on olla kun on oikeanlaisia, välittäviä ihmisiä ympärillä. 

Ja miten ihanaa hevostelu onkaan! Ensimmäisen kerran moneen kuukauteen pääsin hevosen selkään kun lähdettiin Ernon varaäidin, Annen kanssa maastoilemaan. Sain Annen oman hepan lainaksi ja mentiin muutaman tunnin rauhallinen lenkki kirpsakassa -15 asteen pakkaskelissä. Se tunne kun pääset ravaamaan pitkää suoraa ja silmät vuotaa, ei sen takia että kylmä tuuli kävis silmiin vaan sen takia kun olet niin onnellinen. Se että pääsi selkään ja edes ravaamaan toi niin vahvasti tunteet pintaan, ei sille minkään voi. Pakko tota harrastusta on rakastaa <3 Olen sydämmelisesti kiitollinen Annelle tästä mahdollisuudesta päästä tuollaiseen terapia maastoon! 

Maaston aikana puhuttujen asioiden ja edellisenä päivänä tulleiden viestin ansiosta tajusin jotain. Yksi tosi kiva tyttö opetti mulle nimittäin, että on ihan turhaa käyttää energiaansa toisen vihaamisen joka on ollut joskus tosi tärkeä. Kaikki on korjattavissa, jos vaan haluaa. Mutta on myös muistettava, että sitä on vaikea tehdä yksin. Ja vaikka asiat tiettyjen ihmisten kanssa on mennyt miten meni niin joskus on vaan todettava että ehkä se on tarkoitettu olevaksi niin. Joko helpottaakseen omaa elämääsi tai laittaakseen mahdollisesti toiset miettimään asioita. 

Mutta tällä hetkellä en voisi onnellisempi olla. Annen kanssa tuli puhuttua sukuriidoistani ja siitä miten hienoa on ollut päästä niitten porukkaan tavallaan mukaan vaikka se onkin ollut vaikeeta. En ole vaan yksinkertaisesti ikinä saanut kokea sitä kun suku pitää yhtä. Vaikka olisikin kaikkien kanssa ollut väleissä ja tekemisissä niin kaikki oli aina vaan omia porukoitaan ja jotkut saattoi ohimennen udella toisten kuulumisia, koska eivät olleet keskenään puheissa. Sitten minut otettiin puolitoista vuotta sitten mukaan tähän ihanaan lämpöiseen porukkaan. Kuinka kaikki on sovussa keskenään, tekemisissä, pitävät yhdessä hauskaa juhlissa eikä puhettakaan mistään hirveistä riidoista, kaunoista, välttelemisestä tms. Se on ollut ihanaa, mutta samalla tosi vaikeeta mulle jotenkin ymmärtää. Toinen samanlainen asia on ollut lapsen kanssa oleminen. Itse olen ollut suhteellisen pieni kun Elias on syntynyt joten en ole koskaan ollut niin sanotusti hoivaajan roolissa kenellekkään. Lisäksi kun ollaan suvun ainoat lapset niin ei ole sitäkään vähää ollut ketään kenen lapsien kanssa olisi ollut tekemisissä. Sitten olenkin yht äkkiä ajoittain samassa asunnossa kaksi vuotiaan tytön kanssa ja seuraan vierestä kuinka miehen entinen kumppani on pakostaan tekemisissä mieheni kanssa. Tähän kaikkeen on totuttu, asioiden kanssa opittu elämään ja mielestäni kaikki on nyt hyvin. Jos jollain on minua kohtaan mielipiteitä joita mieluummin levittelee pitkin kyliä kun kertoo suoraan ja ottaa asioitten oikeasta laidasta selvää niin ei ole minun ongelmani. Olen itse parhaani tehnyt, yrittänyt olla mukava, keskustella ja olla kiltti, mutta jos toinen ei muuta mielipidettään eikä tule puoleen väliin vastaan niin itse olen siinä tapauksessa aika kädetön asian suhteen. 

Mutta ystävät, jos kerran on natsannut toisen kanssa niin ei se yhden riitelyn takia mihinkään katoa. Olen äärimmäisen onnellinen, että olen saanut itselleni todella tärkeän ihmisen takaisin elämääni neidin olessa ihailtavan rohkea ja tehden aloitteen tyhmällä pärstä kuvallani jostain estenäytöstä! Se kun ollaan päästy nyt puhumaan, olen päässyt olemaan tukena ja minun tukenani on oltu vastaisesti <3 Maailman ihanin tunne on se kun saa kuulla toiselta että "en mä olis sulle mitään viestiä laittanut jos sä et merkitsis mulle tosi paljon". Se sai mut ajattelemaan sitä miten hyvin mun asiat on, olen saanut uusia kavereita, elämääni on palannut hyviä ystäviä ja minulla on maailman paras tukiverkosto. Kiitos siitä kaikille <3 Ei se ystävien määrä vaan se laatu ja voin ihan rehellisesti sanoa saaneeni mielestäni parhaat mitä maa päällään kantaa <3