Why I'm feeling this again...

Hellurei taas... En tiiä mikä mut vetää kirjottamaan ja varsinkin näihin aikoihin taas. 

Kello on tosiaan 1.58 maanantai aamusta ja mä päätän, että tekeepä mieli kirjottaa blogiin... 

Enkä ees tiiä mitä mun pitäis kirjottaa.....

Viel ku mullon niin hirveen aktiivinen toi mun vapaaviikko ollu muutenki.

No... Torstaina koomasin yllättäen kotona. Kyl mä seuraa kaipailin, mut ei löytyny bussikorttia joten eipä tullu oikein mihinkään liikuttua. Kunhan vaan koomasin, haaveilin ja unelmoin. Oonan kans tuli puhuttua sentään puhelimessa, että pääs senki kans pitkästä aikaa juttelemaan ja helpottamaan Oonan oloa (ainaki toivottavasti....) Helpotti ainakin itteä päästä juttelemaan itelle tärkeen ihmisen kans.

Perjantaina nukuin pitkään, nautin omasta seurastani koko aamun ja kävin aamutupsulla yksinäni ennen pikkusten kotiin tuloa. Sisälle kävellessä rupes tulemaan huono olo ja loppumatka alakertaan meniki sit juosten. Matka päätty vessaan halailemaan pönttöä ja koko kroppa meni täysin voimattomaks. Istuin yksin alakerran vessassa, pää lopulta vessan kantta vasten ja kirjottelin viestiä äitille että tulee ettimään mua sieltä jos en ite pääse sieltä siihen mennessä pois ennen kun se on kotona. Lopulta voimat rupes palaamaa ja pääsin ite ämpäri kainalossa omalle sängylle makaamaan ja kattomaan leffaa koneelta.

En ollu tietenkään koko aamuna mitään syönytkää joten äiti toi mulle jogurttii ja välipala patukan niin olo helpotti. Lopulta selvisin yläkertaan ja äiti teki ruokaa keittiössä nii menin sen seuraks. Siinä meniki sit loppu päivä kokonaan. 

Lauantaina tuli taas nukuttuu ja makoiltuu pitkään sängyssä. Oleskelin äitin kans yläkerrassa ja kun äiti lähti töihin nii mul tuli taas ihmeellinen olo. Syke hakkas yli yheksääkymmentä, verenpaineet oli tosi kevyesti koholla ja olo oli mitä kauhein. Henki oli ahtaalla koko päivän... Mut onneks se siitä helpotti enkä tiiä vieläkään mistä olis johtunu. Illalla lähin vielä näkemään Mattia kirkolle ja Matti maltto viettää mun kaa jopa tunnin.... Sipi ja sen kaveri sattu paikalle ja tuli niitten kaa juteltua hetki ja yöllä viellä moikkasin Anttii lukiolla. Sunnuntaina sit pakkailin tavarat ja lähin Paulan kans bussilla harjuun. 

Tää mun olo on varmaan se mikä mut laitto taas kirjottamaan. En tiiä miks, mutta mulla on taas jotenki yksinäinen olo. Vaikka olisin ollu koko päivän ihmisten kans niin silti. Jotenkin se, että ihminen joka on liikkunut mun kanssa joskus ja on ollu jonku verran nykyäänkin mukana liikkuu ihmisen kanssa joka on aiheuttanu mulle niin paljon paskaa mun elämässä saa mut jotenkin ihan pakokauhun valtaan. Mulle tulee (ilman mitään aihetta) totaalisen hylätty olo ja fiilis, että kaikki ihmiset jättää mut koska ne löytää seurakseen semmosia ketkä inhoaa mua. Lopulta pelkään sitä että mut sorretaa totaalisesti pois raiteilta. 

VAIKKA! Mä tiedän, ettei asia kuulu minulle millään tavoin, en rupea määräämään kuka voi olla ja kenen kanssa eikä mulla oo mitään oikeutta mennä kellekkään sanomaan tommosista asioista mitään. 

Oon vaan liian kontrollifriikki tai sit mulla on jotain muita isomman luokan ongelmia... 

Lisäks oon täs miettiny.... Niin monet ihmiset haluu hajottaa mut ja monet inhoo mua vaikkei ees tiedä mua muuta kun nimeltä jonkun toisen paskapuheista. Miten kukaan ees haluaa olla mun kaa?? Miks mulla on kavereita?? Miten kukaan kestää mua? Mulla on suoraan sanottuna välillä ihan kelvoton olo ettei kukaan ansaitse niin pahaa tuomiota kun minä kuulumassa niitten elämään. Mutta kuitenkin yleis luonteeltani oon ulospäin tosi itsevarma ja pidän itteeni viehättävänä ja oon tyytyväinen itteeni. En periaatteessa nää itessäni mitään vikaa ainakaan ulkonäöllisesti, mutta tuntuu ettei useasti nää mitään hyvääkään itessäni. Eli välillä tuntuu etten nää oikeestaan mitään itessäni. En nää syitä miks joku pitäs musta, ainakaan ihmisenä itsenäni. En nää syytä miksen olis korvattavissa. 

Mut oon mä itekki tehny täs päätöksiä tietyistä ihmisistä ja tietystä kohtelusta, että jos mua kohdellaan noin niin ne ihmiset ei ansaitse mun seuraa. Mä oon mieluummin yksin kun huonossa/epärehellisessä seurassa. Yks viisas mies seiso joskus mun takana ja piti selustaa. Ja opetti mulle millasta kohtelua ansaitsen ja millaisesta pitää sanoa ittensä irti. Oppi loppu liian lyhyeen, mutta oon jatkanu oppimista jatkuvasti, kantapään kautta useimmiten mutta silti! Kyllä se viisas mies jatkaa edelleen matkaansa mun mukana, huomaamattomampana vaan mutta entistä lähempänä <3 

^ Isi <3 Then, Now and Forever <3

Everybody needs a little love

Ja täällä taas.... En tiiä mikä mua vaivaa ku tuntuu taas, että mikään ei oo hyvä ja mikään ei kelpaa.

Ajattelen vaan koko ajan, että muilla on asiat paremmin ku mulla. Oon ollu/olen nyt tän viikon poissa koulusta ja oikeeta syytä ei asiaan tiedä kukaan muu kuin minä. Kaikenlaisten menojen ansiosta tää oli ihan helppo ja selvä päätös jäädä nyt kotiin. 

Perjantaina mä tänne viimeks kirjottelin, mutta perjantaista ei tullu siltikään kirjotettua tänne mitään. Tuli otettua gilera pois tallista ja lähettyä ekan kerran tän vuoden puolella ajelemaan. Kävin kouvolassa könkkäämässä ilman keppejä jolloin näin pitkästä aikaa Heidiäkin. Hetken aikaa kerettiin Heidin kanssa näkemään ja sen jälkeen oottelin, että nään Paulan vielä ennen ku se lähtee junalla kohti mikkeliä. Päivän aikana oli alustava tarkotus lähtee käymään vekaralla kattomassa Mattia, mutta oli niin järkyttävä tuuli, että jouduin parkissaki pelkäämään että gilera kaatuu joten ei tuntunu hyvält ajatukselt lähtee avoimien peltojen väliin ajamaan pitkää matkaa vielä kun oli luvattu lunta ja pakkasta... Illalla lähin pitkästä aikaa näkemään vielä Kataa ja sinne tuli sit muitaki jonki verran. Mulla oli pitkästä aikaa äärettämön hauskaa ja ekaa kertaa pitkään aikaan musta tuntu siltä etten ollu yksin vaan mutki huomioitiin. Mun kanssa oli hauskaa, eikä silleen että muilla oli hauskaa mun ollessa paikalla. 

Lauantai meniki sit töissä. Yheltä alko työt ja pääsin Akin kyydissä onneks. Olis pitäny olla normaalii isommat ravit, mutta huono keli rajotti ihmismäärää jonku verran.Tuntu että joittenki promillet oli jo numeroiltaan isommat kun koko ravien kävijämäärä... Mutta ei niistä sen enempää. Kerran sain yhen äijän tupakkapaikalla kimppuuni lääppimään, mutta siitäkin selvittiin kun oli oma henkivartija (Heidi <3) mukana. Töiden jälkeen Heidille hetkeks ja siellä oli taas uusii tuttavuuksii. 

Koko päivä meniki sit siinä ku oli ensin menny töihin, sen jälkeen Heidille ja siitä kotiin...

Maanantaina oikeestaan koomailin vaan kotona.... Eli siitä ei sen ihmeempää kerrottavaa.
Maanantaina oli tarkotus loppuu saikkuki, mutta tiistaina rappusiin könkätessä jäin ekojen rappusten jälkeen matkalle ja siinä sit mietittiin, että millä pääsee ylös.... Äitin kyydissä sit parollin kautta veturille jossa oli taas hiusmalli juttuja. Sain mun pinkki-blondiin sotkotukseen uuden värin ja nyt saatiin reilummin leikattuaki. Innolla oottelen miltä mun pää tulee näyttämään sit ku kerkee hiukset enemmän kasvamaan. Siellä nyt sit meniki taas koko päivä, 4h kampaaja penkissä ja sen jälkeen vielä 2h "esitys" kinolla. Aamulla kymmeneltä menny sinne ja illalla kaheksalta pääset kotia kohti. Mukana oli tällä kertaa Mariakii ja Maria heitti mut onneks näytöksen jälkeen kotiin.

Keskiviikko eli eilinen.... No tietty NIKO KIVELÄ! Kian kanssa oli tosiaan jo ennen jouluu ostettu liput sekä Hedbergiin, että Kivelään. Keikka oli ihan huippu, mutta oli se Hedberg parempi...

Mutta kiitokset Kialle taas mahtavasta seurasta <3

My sick little mind....

Hellurei.

 En oikein tiiä onks mul mitää kirjottamisen arvosta, mut minust tuntu että mun oli pakko päästä purkamaan mun päätä.

Mul on ollu jotenki tosi sekava olo viime viikonlopun jälkeen. Sunnuntaina tosiaan menin telomaan jalkani. Se ei tietenkään auta tilannetta yhtään, koska mun päälle pahinta myrkkyä on jumiutua paikalleen ilman mahdollisuutta liikkua pois. Nyt oon sit yrittäny saada purettua kouluhommiin ja parhaillaan "leikkaa, liimaa, askartele" matikan monisteita vihkoon talteen ja ja ja.

Viikonloppu.... Viime viikonloppu oli just semmonen niinku videossa sanoin, mun muistikuvaan paras viikonloppu ikinä. Viikonloppuna tietty tapahtu jotain mistä tietää vaan kaks ihmistä ja kyseinen tapahtuma tuntuu jotenkin vaikeuttavan mun ajattelemista selvästi. Kun yritän käyttää järkeä niin tunteet pomppaa jostain mun kimppuun ja huutaa suoraan järkipuheen päälle "Täällä minä oleeen, hehehee"....

Mä huomaan myös herkistyneempi enemmän tietyille asioille joita en nyt kyllä tänne rupee selittämään... Ne tietää kenen on tarve.

Mä oon nykyään huomannu itestäni kanssa sen, että pelkään monia asioita. Oon aina ollu vahva ja varsinki itelleni ankara että mun on pakko olla  rohkee, vahva ja peloton. Olla muitten suojelusenekeli. 

Mut sit ku mä murrun, sit ku mullei mee kaikki hyvin niin kuka on mun suojelusenkeli. Mä tiedän heti kaks, mutta toinen on tuolla pilvien päällä ja äänettömänä mun mukana aina ja toinen on mulle liian tärkee, ettäkö haluaisin kaataa omat ongelmat sen niskaan sen omien murheitten lisäks... 

Mä oon nyt viimisimmän viikon vähintään kuunnellut sitä, etten sais olla itelleni niin ankara enkä sais vähätellä itteeni. Mut mä en voi sille minkään, mä saatan kulkee nenä pystyssä ja hymy suin ystävällisest morjestaen ja ilosen näkösenä, mutten oikeesti nää itelleni kummallisempaa arvoa. 

En tarkoita sitä, että olis ihan yks hailee olisko minuu vai ei, mutten koe itteeni niin tärkeeks, että muitten pitäis huolestua musta ja stressata itteään mulla. Ihmisillä on omatki murheensa nii miks tuhlata energiaa vielä muhun!? Niimpä, ei miksikään. Kyl mä oon pärjänny tähänki mennessä nii kyl mä selviän jatkossaki. 

Mites sit ne asiat mitä oon huomannu pelkääväni ja jotka sanon ääneen ilman, että edes pahemmin niitä ajattelen. Mä pelkään pitkälti kaikkea... Pelkään jäädä yksin. Pelkään olla muitten seurassa, koska pelkään että mut jätetään yksin. Pelkään puhua muille murheeni, koska pelkään että muhun kyllästytään kun valitan ja jätetään. Pelkään luottaa ihmisiin, koska pelkään että kaikki mennään levittämään eteenpäin. Pelkään suunnitella mitään kenenkään kans, koska tiedän että mut hylätään hätätapauksessa vaikka poistumalla maanpinnalta jossei muu auta... Tässä murto-osa niistä asioista, mitä olen itsestäni löytänyt. Pelkään periaatteessa kaikkea muuta paitsi liikuntaa ja ruokaa ja nukkumista. Pelkään jopa itseäni, pelkään että hajoan enkä saa itteäni enään kasaan.

 Mutta yks asia mitä en pelkää, en pelkää sitä ajatusta että elämä maan päällä voi olla ohi minä hetkenä hyvänsä. Joku aamu ei vaan enään herääkkään ja sitten on rakkaimpiensa luona ilman tuskaa ja kipua. En pelkää täältä lähtemistä, koska tiedän että mun rakkaat on vahvoja ja selviää ilman muakin kun se aika koittaa. Mä vaan toivon, että ennen sitä mua tulee joku rakastamaan niin paljon, että jollekkin on väliä että olen poissa. 

Mutta vielä yks asia, mitä kauhistelen kuollakseni. Se kun on ollut pitkään jonkun kanssa kuin paita ja perse, puhunu aina kaikesta ja hjelpannu toisensa ojista ja allikoista pois ja lopulta huomaat, ettet tiedä kummalle naamalle oot puhunu. Tai pahimmassa tapauksessa mille niistä kasvoista....

Liian monia on lähtenyt näin ja lopulta asiasta syytetään aina mua. Loppujen lopuks siitä syyttää muitten mukanakin itteään... Itse en osaa itelleni toisia kasvoja tehdä, mä oon ihan oman mieleni ja tilanteen tarpeen mukaan joko ilonen, osotan vittuuntuneisuuteni, mökötän tai oon asiallinen ihan tilanteen vaatimalla tavalla.

Tässä tämmöin pieni avautuminen mun mielen syövereistä.... Josko seuraavaks olis jotain ihan oikeesti tapahtunukkii..

Some videoblog

Heippodei taas. Nyt sit sain jopa julkastua jonkinlaista videota joten tulee välillä muutaki ku tekstiä tännekki.

Mun on nyt pitäny saada tehtyä koulujuttuja, mutta jotenkin toi naamakirja, blogger ja kuvake houkuttaa liikaa.... Tietty sit on viel kuvaustyöt kesken tuolla ja aski vähän häiritsee tätä koulunkäyntiä koneen kautta.... MUTTA oon saanu jopa videobloggaukset valmiiks ja youtubeen asti!

Minulla siis edelleen kinttu paskana ja kepit olis maanantaihin asti periaatteessa, mutta saa nähä miltä polvi siihen mennessä tuntuu. Viikko meni koulussa yllättävän nopeesti ja torstaina loppukin jo koulu joten pääsin sillon jo kotiin ja tänään Kouvolaan äitin mukana hoitamaan omia asioita kun äiti meni kampaajalle. Eipä täällä oikeestaan oo tapahtunu taas mitään kummallista.

Siinä olis tosiaan mun ja Oonan yhteinen pieni avunhuuto ja videobloggaus yleisesti asioista.

Eli kaipailtaisiin apuja ton youtuben kanssa, että saataisiin Oonakin vähän tekemisen makuun näitten Vloggausten kanssa! Ilkeetä katella vierestä kun youtube kusee tuulilasiin silleen että takavalotki kastuu kun tietää että mun naisesta tosiaan olisi tekemään ihan huippu Vlogeja mutta ei vaan onnistu koska Tube... 

Viikonlopun hiusmalli jutustakin on vihdoinkin tänään saatu video kasaan ja Youtubeen asti. Nyt vihdoin pääsen tän sekasortoisen sähellyksen jakamaan kanssanne. Video veny vähän pitkäks, mutten osannu päättää mitä siitä olis lyhentäny ja pätkiny joten koittakaa selvitä. Haluun takasin tohon viikonloppuun <3 

Mutta tällästä tällä erää, palailen piakkoin postailemaan taas vähän eri aiheista ja kerron enemmän tästä illastakin sitten myöhemmin, mutta nyt on pakko päästä nukkumaan. 

PusPus ja öitä :-* EllusTellus

I never knew I could be model

Heippodei, täällä taas :)

Viimeks kirjottelin tosiaan keskiviikkona kun kävin kotona päästäkseni Hedbergin keikalle. 

Aamulla tulin raviradalle porukan kyydissä ja siitä reippaana kävelin keskustaan kun myöhästyin bussista. Lopulta kotona ja sit oottelemaan iltaan, että pääsee kattomaan Hedbergiä Kian, Karon ja Janin kans. Keikka oli tietenki ihan huippu ja seura parasta mitä voi saada! Loistava keskiviikko ja vatsalihastreeni samassa. Sami joutuu taas taustatyöhön kun miettii mikä helvetti on Harjun Oppimiskeskus.... 

Torstaina takas harjuun bussilla suoraan kuusaalta haminaan ja siitä harjuun. Keskiviikkona Kaarina soitti ja herätti mut päikkäreilt ihan vaan kysyäkseen missä olen ja ilmottaakseen, että Jussilan remontti on valmis. Mä en jaksanu enään torstaina ruveta kamoja raijaamaan Jussilaan joten tyydyin olemaan tyttölässä vielä viimisen yön ennen viikonloppua. Huomenna pitäis vissiin koittaa jaksaa raahata jussilaan tavarat, mutta en tiiä miten meinaan selvitä siellä.... Saa nähä mitä tapahtuu.

Mutta nyt siihen parhaaseen osuuteen josta kirjottamiseen on sormet syyhynny ties kuinka kauan. 

Viimeks kerroinki mitä oli suunnittelmissa ja minne menossa. Viikonloppu helsingissä Oonalla ja perjantaina suoraan bussista harjotuksiin Finlandia talolle. Eka kommentti kampaajilta mulle oli vaan että "onpa noi sun hiukset jo pitkät :O" No niinhän ne oli kun ne sai niskan taakse ponnarillekki...

Harjotusten jälkeen lähettiin vielä Harrin kyydissä Oonan ja uuden tuttavuuden Ilonan kans studiolle laittamaan mun ja Ilonan hiukset. Siellä sit oli pakko sortua syömään pitsaa koska ei ollu koko päivänä oikeestaa muuta syöny. Uusien hiusten kanssa oltiin sit yheksän aikoihin Oonalla ja yritettii järkevään aikaan päästä nukkumaan, koska aamun herätys oliki sit seittemältä....

Viikonlopusta en ehkä kirjotakkaa sen enempää vaan teen siitä sitte videon tynkää kun saan sen kasaan ja opin tätä konetta käyttämään. Oonalta ja multa on tulossa video postaustakin ihan vaan höpötelläksemme, mutta siihenkin hetki menee kunnes saan videon julkastua koneelta.

^ Ilona <3
                
^ Oona <3

Kouluviikko on ehtiny tässä jo hyvin alulle ja nyt mennään jo keskiviikossa kun kello on yli puoliyön.
Sunnuntai iltana harjuun palatessa raahattiin useamman tytön voimin mulle tavaroita tyttölästä takasin Jussilaan ja täällä mä nyt sit taas oon. Home Sweet Home <3
Sunnuntaina opin myös kantapään kautta, että crocsit ei välttämättä oo parhaat talvi kengät. Tai siis Crocsithan tulee olemaan best forever, mutta jos joku sanoo että "varo ettet kaadu, siin on liukasta" nii ei lompsita nokka pystyssä eteenpäin ja todeta että "en mä kaadu".....
Vedin perseelleni sunnuntaina ja rikoin polven. Maanantaina se oli aamulla okei ja päätin ruokiksella siivota huonetta. Pari kertaa kyykkyyn ja ylös niin enpä lopulta enään päässy ylös. Polvi paskaks ja seuraavana kaks tuntee putkeen ratsastusta, harjotusta seuraavan päivän näyttöön ja koulutunti Tiitun ja Soffen pitämänä. Mietin, että olisko pitäny lähtee käymään lääkärissä, mutta en sit menny koska en olis saanu tehä tänään (eilen) siinä tilanteessa verkkaratsastusnäyttöä. Tänään oli näyttö ja se meni ihan super hyvin, Katri sano että olis ollu melkein kolmonen ja tosi vahva 2,5 sielt olis tullu JOS pystyis laittamaan puolikkaita tai plussia. Mutta papereihin tuli pyöreä kakkonen koska tasanumerot.
Aika hyvin kuitenkin keppien kaa kulkevaks, jalkansa paskoneen, helppo Ö tasoseks!
Nyt sit tuli näytön jälkeen käytyä lääkärissä ja polvesta on nyt epäilys, että on vaan venähtänyt.
Viikko lepoa jalalle ja kepit, koitan nyt sit saada ton kuntoon ja päästä takas ratsaille.
Mikan kanssa pitää sopia vielä tukiopetuksiakin ennen saksaan lähtöä mun kammon takia ja ihan liikaa on kaikkee ajateltavaa tällä hetkellä. Huomenna onneks helppo koulupäivä josko omaa päätä sais taas vähän kasaan. Ainahan voi toivoa....

PussPuss ja öitä T. EllusTellus

Black is back

Päätin näinkin piakkoin palailla jo blogin ääreen. Heti viime postauksen julkasun jälkeen muistin paljon asioita, mitä unohin kokonaan kertoa ja mitä haluan jakaa tänne.

Asiat tulee tietty hirveen huonosti mieleen heti ku niitä aikoo kirjottaa.... 

Mutta tosiaan viime postauksessa mainitsinkin jo työssäoppimisen lähestymisestä ja nyt siis siitä vähän lisää. Työssäoppi jakso meillä tosiaan on vkot 15-20 eli tässä olis viis viikkoa ennen työssäopin alkamista. Nyt kun sen kirjottaa niin vast tajuaa miten lähellä se on, enään kuukaus niin lähen työssäoppiin ja oon kuus viikkoa pois kotoa.... Me lähetään tosiaan Sannan kanssa Stall STI GbR tallille Saksaan kuudeksi viikoksi työssäoppiin. Tietysti reissu jännittää, mutta kyl mä sitä innolla odotan. Nyt vaan itteä niskasta kiinni etten peräänny ja nokka eteenpäin. Onhan mulla sentään seuraaki!

Tosiaan toinen juttu mistä piti tulla kirjottamaan on mun uus treeni ja ruoka innostus. Oon alottanut kolmisen viikkoa takaperin harjun salilla käymisen ja lopetin herkkujen syönnin. Panostan kotiruoan ja lämpimien aterioiden syömiseen ja koitan jakaa sopiviin annoksiin ympäri päivää. Jos tekee mieli vaan syödä vaikkei oikeestaan olis ees nälkä nii babyporkkanoita, hedelmiä ja kirsikkatomaatteja. Ne on hyviä eikä hirveesti näy mahan kasvamisenakaa :D Mummilla ollessa tuli tehtyy 4,2km cardio + 30vatsaa&selkää + venytykset. Kotona lenkkeily yms vähän jäi kun oli töitä yms menoa niin kun ehti kotiin klo 23 illalla niin ei oikein jaksanu enään miettiä lenkille menoa. Ja mähän lenkkeilen siis ainoastaan iltasin ja hämärällä. Mutta takas ruotuun nyt ku kouluun ehti taas, maanantaina kävin salilla ja eilen tuli oltua haminassa niin ei ehtiny sit enää tiistaina.

^ Viime kesästä kuvasaldoa

Uniikin keikasta viime postauksessa mainitsinkin. Tuli oltua siellä siis kuvaamassa ja jossei muuta niin ainakin telottua ittensä.... Meijän piti siis peruuttaa kolmisen metriä lavan edestä jättääksemme tanssijoille tilaa esiintyä. Tanssiesitysten jälkeen palattiin takas lavan eteen ja tietty piti vähän juosta kilpaa ku toiset juoksee päälle.... Menin sit juoksemaan päin lavaa ja raapasin käden auki. Reisi rupee olemaan jo paremmas kunnossa ja käsikin rupee olemaan ummessa. Kädestä en vaan tiiä meinaaks se nyt sit tulehtuu tonne lihakseen asti vai mitä se meinas...
Mutta keikka oli huippu! Nuoria lupauksia, vanhoja tuttuja ja Uniikki <3
Kuvia tulee taas valokuva blogiin ja voin mä nyt tänne pari laittaa mitä oon saanu editoituu jo.

Nyt sit tän päivän suunnitelmat vihdoin ja viimein, SAMI HEDBERG KUUSANKOSKITALOLLA!!
Viimeks puoltoist vuotta sitte päässy Hedbergii kattomaan viimeks ja sillonki oli eka kerta ikinä. Kia oli bongannu keikat netistä ja ennen joulua kun nähtiin niin Kia mainitsi ettei oo keksiny kaverii kenen kans lähtee. No mehän tilattii ja tulostettii liput ja tänää olis sit keikka! Kaks viikkoo kun mennään eteenpäin niin sit on tiistain hiusmalli hommat kouvolassa ja keskiviikkona olis sitte Niko Kivelä kuusankoskitalolla samassa seurassa. Tänään saadaan Kian kans vielä miesvahvistusta mukaan eli Karo ja Jani lähtee kans. Tulee huippu ilta!

Huomenna sit takas kouluun ja sieltä viikonlopun viettoon parhaassa seurassa. Lähden Oonalle helsinkiin viikonlopuksi ja siellä pääsee taas hiusmalli juttuihin. Saa nähä mitä tällä kertaa tapahtuu, viikonloppuna on perjantai iltana harjoitukset ja hiustenlaitto, lauantai & sunnuntai aamuina ensin maskeeraajalle ja kampaajat laittaa hiukset kuosiin ja kello 12 on näytökset :')

Mutta mä palailen, koitan päivitellä reissusta jotain postausta ja saa nähä toteutetaanko suunnitelmii Oonan kans blogin postauksen suhteen ;) En kerro enempää vielä, näätte sitten jos suunnitelmat toteutuu.

(Tunnen sisuskaluissani kutinan että jotain jäi vielä kirjottamatta, mutta väsyttää niin hitosti että pakko lähtee nukkumaan. Palaillaan taas kun muistan mitä unohin!)

PusPus: EllusTellus

New computer, new life to blog

Täällä taas parin muuttujan kautta. Olin tätä viimeks jo lainakoneella kirjottelemassa, mutta se sit vähän jäi kun koneen omistaja tuli hakemaan kultansa ennen kun mä neropattina sain mahdollista videobloggausta ikinä tänne asti.

Viimeksi unohin postauksessa kertoa mm NPn poikien paluukeikasta. Voitin tosiaan sinne arvonnasta liput eli kerranki oli jotain hyötyä siitä, että oon hidas hoitamaan asioita. Lippuun kuulu onneksi myös narikka joten sen kanssa ei tarvinnu ruveta sähläämään. Keikka oli ihan huippu, yllättäen. Ja porukkaa oli  aika vähän. Harmi tietysti esiintyjille, mutta itsellä oli mukavampi olla kun ei ollut järkyttävää tungosta ja tunkua. Keikka oli tosiaan 7.2 ja tässä on ehtinyt taas kertymään postaustaukoa...

Lisää kuvia taas täältä!

Hiihtoloma tuli ja hiihtoloma meni... Perjantaina koulusta tullessa kävin lääkärissä puhumassa tosta mun selässä 5vkon päästä alkavaa työssäoppimista ajatellen. Työssäopista myöhemmin lisää, mutta lääkäri ei YLLÄTTÄEN...... löytäny selästä mitään vikaa ja sano vaan että kyllä se siitä. Toivotaan näin. Viikonloppu meniki sit pikkuveljen kans mummolassa ja sieltä päästiin kotiutumaan maanantaina. Maanantai iltana oliki sit pitkästä aikaa ratsastustunti keltissä ja menin siis Henrikki Pajulahden estetunnille. Alku vaikeuksien jälkeen tunti meni jo ihan mukavasti ja tajusin miten paljon mulla on opittavaa.

Tiistaina lähettiin Emman kans taas pitkästä aikaa "kahville" veturille ja pörräiltiin siellä useampia tunteja. Ihana päästä näkemään vanhaa kaveria ja puhumaan kaikesta taas kun ei tuu muuten yleensä ees hirveesti puhuttua mistään muuten ku kasvotusten :')

^ Oliverilta terveiset kaikille, pitää olla välillä vähä hölmö :D

Keskiviikkona oliki sit iltapäivällä koulutunti keltissä ja treenattiin C-merkin kouluratoja läpi eli jokainen teki yksittäisen "kisasuorituksen" ja se arvosteltiin ja tehtiin pöytäkirjat. Tunti meni ihan hyvin, radanki jopa suoritin vaikka olin opetellu alunperin väärän radan. Menin vaan tippumaan taas ja en ymmärrä. Siin ei olis ollu mitään syitä miksen olis pysyny selässä, mutta kesäsen tapaturman takia mulle on jäänyt kammo ja pelko päälle josta olisi nyt päästävä eroon. Tippumisen jälkeen meni hetki ennen kun kiipesin takasin selkään ja koko lopputunnin ajan jokasessa pienessä säpsähyksessä olis tehny mieli poistua ihan itsenäisesti kyydistä.... Mutta! Mä tein sen, mä suoritin radan, mä ratsastin koko lopputunnin ja mä selvisin hengissä. Nyt on vaan päästävä tekemään tolle asialle jotain, kouluun tukiopetukseen ratsastustunneille ja pakko yrittää iltapäivisin päästä ratsastamaan ratsutallin heppoja jonkun valvovan silmän alla niin josko se tästä kehittyy.

Torstaina oliki sit iltapäivällä töitä, mutta ennen sitä näin Heidin kans. Heidin kaa oli taas kerran super hauskaa niinkun aina ja päästiin puhuu paljon ja paljosta. Heidin kans mentiin niiltä vielä keskustaanki jossa pääsin näkee pienen hauvapalleroni eli Rockyn joka muutti vissiin kohta vuosi sitten kaverilleni Vilmalle periaatteessa vahingossa. Keskustasta bussilla töihin ja siellä ihan normi päivä taas. Ei vaan meinannu osata taas laskee mut kyl se siitä.... Onneks Lauriki on palannu töihin nii ei pitäis olla sitäkää vähää tylsää siellä. Onneks mul on parhaat työkaverit <3
Töitten jälkeen sit pääs näkemään taas Janikaa pitkästä aikaa ja tuli katottua pari lähtöäkin. Sisällä tuntu kaikki sekoavan kun näin sen kasilähdön lopun... Xtreme Kemp juos ittensä voittoon ja päästessään takakaarteen läpi, kaatu sairaskohtauksen takia maahan ja kuoli.... Hirveetä nähä livenä miten joku vaan menehtyy... Osanotot hevosen omistajille ja valmentajille..

Perjantaina oliki sit koko päivä juoksemista paikasta toiseen. Aamulla lähettiin äitin kans kahestaan ajamaan kohti riihimäkeä moikkaamaan isomummoa vanhainkodissa ja Vaaria naisystävineen. Pikavisiitin jälkeen kouvolaan kuntotalolle jonottamaan Uniikin keikalle ja olihan siellä muutamia tuttuja pikkuräppäreitäkin + Move Upin tanssikoulun esitykset joista sit taas lähetettävä kuvia.

Tänään olis luvattu että olis artisteille kuvat lähetetty perjantaista enkä oo saanu edes alotettuu.... Tästä päästiinki tähän aiheeseen minkä takii mä pääsin kirjottelemaan. Eli oon jo jonku aikaa ehtiny olemaan ilman konetta jonka takia blogiin ei olis tällä välilläkään onnistunut ilman ihanaa Oonaa <3 Mutta nyt oon vihdoinki saanu uuden koneen itelleni ja asiat vaihtelevasti reilaan! Lauantaina minulle tosiaan kotiutui uusi rakkaus pakkaus, Apple Macbook Air 13".

Työllä ja tuskalla on nyt sit opeteltu tän käyttöö. Tänään pitäis tosiaan saada kuvat muokattua ja lähetettyä että tiiänpä mitä teen ens yön..... :D

Eilen oliki sit aamu tosiaan juoksua elektroniikka (hemmetin vaikee sana...) liikkeissä hakemassa millon mitäki ja sen jälkeen koko ilta töitä. Eli kouvolassa oli Studio Move Upin Samba Carnaval tapahtuma joka alkoi Manskilta puoli kuuden aikoihin ja jatkui illalla puoli kymmenen aikoihin Sokos hotel vaakunalla ravintola Aulassa. Olin tosiaan ennen puolta kahta yöllä kotona kuvaustöistä vähän päälle tuhannen kuvan ja muutaman videon saldolla... Ja perjantainkin noin 800 kuvaa olis kattomatta ja muokkaamatta. Tänään oon vaan löllöilly omas sängys ja kirjottanut tänne. Hirvee romaani postaus, mutta toivottavasti joku jaksaa lukee ja toivotaan, että tää tois vähä uutta elämää mun blogille :) Katotaan jos sais jotain videobloggaustaki tehtyy jossain vaihees, muutamii julkasemattomia ainaki löytyis. 

Mut mä rupeen miettimää pakkaamista koululle. Paljon jäi vielä kertomattakin, mutta jätetään seuraavaanki postaukseen jotain aihetta :)

Rakkaudella EllusTellus