Hellurei.
En oikein tiiä onks mul mitää kirjottamisen arvosta, mut minust tuntu että mun oli pakko päästä purkamaan mun päätä.
Mul on ollu jotenki tosi sekava olo viime viikonlopun jälkeen. Sunnuntaina tosiaan menin telomaan jalkani. Se ei tietenkään auta tilannetta yhtään, koska mun päälle pahinta myrkkyä on jumiutua paikalleen ilman mahdollisuutta liikkua pois. Nyt oon sit yrittäny saada purettua kouluhommiin ja parhaillaan "leikkaa, liimaa, askartele" matikan monisteita vihkoon talteen ja ja ja.
Viikonloppu.... Viime viikonloppu oli just semmonen niinku videossa sanoin, mun muistikuvaan paras viikonloppu ikinä. Viikonloppuna tietty tapahtu jotain mistä tietää vaan kaks ihmistä ja kyseinen tapahtuma tuntuu jotenkin vaikeuttavan mun ajattelemista selvästi. Kun yritän käyttää järkeä niin tunteet pomppaa jostain mun kimppuun ja huutaa suoraan järkipuheen päälle "Täällä minä oleeen, hehehee"....
Mä huomaan myös herkistyneempi enemmän tietyille asioille joita en nyt kyllä tänne rupee selittämään... Ne tietää kenen on tarve.
Mä oon nykyään huomannu itestäni kanssa sen, että pelkään monia asioita. Oon aina ollu vahva ja varsinki itelleni ankara että mun on pakko olla rohkee, vahva ja peloton. Olla muitten suojelusenekeli.
Mut sit ku mä murrun, sit ku mullei mee kaikki hyvin niin kuka on mun suojelusenkeli. Mä tiedän heti kaks, mutta toinen on tuolla pilvien päällä ja äänettömänä mun mukana aina ja toinen on mulle liian tärkee, ettäkö haluaisin kaataa omat ongelmat sen niskaan sen omien murheitten lisäks...
Mä oon nyt viimisimmän viikon vähintään kuunnellut sitä, etten sais olla itelleni niin ankara enkä sais vähätellä itteeni. Mut mä en voi sille minkään, mä saatan kulkee nenä pystyssä ja hymy suin ystävällisest morjestaen ja ilosen näkösenä, mutten oikeesti nää itelleni kummallisempaa arvoa.
En tarkoita sitä, että olis ihan yks hailee olisko minuu vai ei, mutten koe itteeni niin tärkeeks, että muitten pitäis huolestua musta ja stressata itteään mulla. Ihmisillä on omatki murheensa nii miks tuhlata energiaa vielä muhun!? Niimpä, ei miksikään. Kyl mä oon pärjänny tähänki mennessä nii kyl mä selviän jatkossaki.
Mites sit ne asiat mitä oon huomannu pelkääväni ja jotka sanon ääneen ilman, että edes pahemmin niitä ajattelen. Mä pelkään pitkälti kaikkea... Pelkään jäädä yksin. Pelkään olla muitten seurassa, koska pelkään että mut jätetään yksin. Pelkään puhua muille murheeni, koska pelkään että muhun kyllästytään kun valitan ja jätetään. Pelkään luottaa ihmisiin, koska pelkään että kaikki mennään levittämään eteenpäin. Pelkään suunnitella mitään kenenkään kans, koska tiedän että mut hylätään hätätapauksessa vaikka poistumalla maanpinnalta jossei muu auta... Tässä murto-osa niistä asioista, mitä olen itsestäni löytänyt. Pelkään periaatteessa kaikkea muuta paitsi liikuntaa ja ruokaa ja nukkumista. Pelkään jopa itseäni, pelkään että hajoan enkä saa itteäni enään kasaan.
Mutta yks asia mitä en pelkää, en pelkää sitä ajatusta että elämä maan päällä voi olla ohi minä hetkenä hyvänsä. Joku aamu ei vaan enään herääkkään ja sitten on rakkaimpiensa luona ilman tuskaa ja kipua. En pelkää täältä lähtemistä, koska tiedän että mun rakkaat on vahvoja ja selviää ilman muakin kun se aika koittaa. Mä vaan toivon, että ennen sitä mua tulee joku rakastamaan niin paljon, että jollekkin on väliä että olen poissa.
Mutta vielä yks asia, mitä kauhistelen kuollakseni. Se kun on ollut pitkään jonkun kanssa kuin paita ja perse, puhunu aina kaikesta ja hjelpannu toisensa ojista ja allikoista pois ja lopulta huomaat, ettet tiedä kummalle naamalle oot puhunu. Tai pahimmassa tapauksessa mille niistä kasvoista....
Liian monia on lähtenyt näin ja lopulta asiasta syytetään aina mua. Loppujen lopuks siitä syyttää muitten mukanakin itteään... Itse en osaa itelleni toisia kasvoja tehdä, mä oon ihan oman mieleni ja tilanteen tarpeen mukaan joko ilonen, osotan vittuuntuneisuuteni, mökötän tai oon asiallinen ihan tilanteen vaatimalla tavalla.
Tässä tämmöin pieni avautuminen mun mielen syövereistä.... Josko seuraavaks olis jotain ihan oikeesti tapahtunukkii..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti