Ponygirl syndrome

Aika vaan karkaa johonki ja tuntuu, että koko ajan on hirveesti muuttujia...

Karaokejuonto oli ja meni niinku myös bingo. Samalla tuli opittua taas kerran miten kieroja ihmiset voi olla, mutta ei se haittaa. Käy melkein sääliksi ihmisiä jotka ei tajua, että mä en oo mikään helppo purtava. Mutta ei siitä sen enempää, kakslahkeisten ongelmia sellaset. 

Tästä ei varmaan hirveen pitkää tekstiä tuu kun kaikki mitä on tapahtunu on jo niin menny ohi ettei enää muista puoliakaan eikä oikeestaan oo kuviakaan, mutta hiusmalli juttuja on tullu taas tehtyä ja nyt mennään sinisellä päällä elämäni ekaa kertaa. Enään vihree niin rupee olemaan kaikki värit käyty läpi.

Tuli käytyä karaoke SM karsinnoissaki, mutta siellä kävi sellanen hassu pieni juttu että melkein kaikki ketkä osas laulaa jäi menemättä jatkoon... Onneks nyt sit heinäkuussa uus karsinta niin sieltä mennään sit Monican kans käsi kynkässä jatkoon. Jos ei mennä nii sit rupee tippumaan päitä... 

Tuli pyörähdettyä Idolsissakin ja oli kyllä huikee päivä hyvässä seurassa ja paljon uusia ja vanhoja tuttuja. Pitää kyllä ottaa uusiks. 

Tankoiluakin on tullu jatkettua ja nyt oon sitten koreografia tunnilla eli rupee tosta lajista tulemaan oikeesti vähitellen tanssia eikä vaan kipeitä yksittäisiä liikkeitä. Kipeetä ne tekee kyllä edelleen mutta on ruvennu huomaamaan että on tietyt liikkeet ruvennu helpottumaan ja on tullu paljon opittua uutta. 

On se Riikka vaan loistava, ei siitä pääse mihinkää!

Nyt sit sählätään paperihommien kanssa ja katellaan mitä tapahtuu. Kouluun sekä töihin on hakemusta vetämässä ja ollaan jännän äärellä. Katsotaan mihin maailma taas mua kuljettaa. 

Mutta nyt tohon otsikossa mainittuun ongelmaan! En oo muistanu kirjottaa mitään mun ja Emman heppamessu reissusta kun olin vähän mouhijärvellä sekä valkeakoskella käymässä. Huikee reissu tottakai koska paras seura, mutta kaiken lisäks tottakai ihan hulluna tuli taas tehtyä ostoksia. Isoimpana hankintana tuli sitten tehtyä ponille täysi varuste uusinta. Uudet suitset, huopa ja LAMPAANKARVA SATULA. Kevyesti sellanen reilu 400€ taas messuille että hupsis vaan. 

Ja tänään tuliki sit hankittua vielä ihan normi satula. Mulla olis kahelle hevoselle täys varustus eikä mulla ole edes yhtään omaa, tätä voisin kutsua heppatyttö syndroomaksi. 

Nyt kun kesä selkeästi ainaki yrittää lähestyä niin odottelen heppojen siirtymistä liikkalaan. Pääsee sitten tamman kanssa alottelemaan hommat taas pitkästä aikaa kun onhan tässä nyt yli puoli vuotta ollutkin syystä ja toisesta taukoa. 

Mutta mä taidan jatkaa netflixiä ja koitan palata jatkossa vähän aktiivisemmin tänne taas kun tulee taas vuodenaika kun tulee jopa kaikenlaista taas tehtyä.

Daddy told me to follow my dreams and now I'm here

"Täällä taas vahvempana kuin koskaan" tai jos ei muuta niin ainakin väsyneempänä kun koskaan, mutta onnellisena väsymyksestä huolimatta. Tää väsymys on vaan merkki siitä, että oon saanu tehdä viikonlopun taas sitä mistä nautin.

Arki on lähtenyt sujumaan, tavarat on alkanut löytämään paikkojaan, elämä on yksinkertaisesti alkanut rullaamaan omalla painollaan ja mä vaan nautin mukana. 

Töitä on nyt neljästä eri firmasta, kyllästymään ei ainakaan kerkeä mihinkään ja rahantuloa ei voi estää. Kiirettä pitää silloin kun haluaa, mutta aikaa on muuhunkin. 

En oikein tiedä mitä taas osaisin kertoa, aika on taas kerran vaan kadonnut. Työt pääsin aloittamaan karaoken vetäjänä virallisesti tämän kuun ensimmäisenä viikonloppuna ja en voisi olla tyytyväisempi. Tänäkin iltana suunnitelmissa oli rankan viikonlopun jälkeen että "Ihanaa päästä kotiin nukkumaan" niin tässä mä koneella istun ja selvittelen sähköpostitse töihin liittyviä asioita ja suunnittelen juttuja. Ja mun pomo on vielä kaiken lisäksi niin super että antaa mun toteuttaa näitä mun päähänpistoja vapaasti ja on jatkuvasti aina tavotettavissa ja apuna! 

Viime viikolla tuli tehtyä viikonloppu töitä ja ennen bingon vetoa olikin sunnuntaina yhdet rippijuhlat juhlittavana. Pääsin käyttämään ensimmäistä kertaa ulkoilmassa mun tylliunelma mekkoa. Nyt pitäisi lähipäivinä alkaa hankkimaan materiaaleja mekon tuunaamista varten. Mekon ulkonäkö kun on hyvin pelkistetty niin olen päättänyt tehdä valmistujaisjuhliani varten niin sanotusti "lisähelmoja" joita voi sitten jatkossa vaihdella ja tehdä tilaisuuksien mukaan. Eli teen mekkoon lisähelmoja joilla pääsen muokkaamaan sitä useammin käytettäväksi. Melkein pitää kohta jo muista mekoista luopua?

On tullut otettua uutta leimaakin ja Emmalle ensimmäinen kuva tikattu valmistujais/synttärilahjaksi.

Lisäksi nyt on menetetty tatuointistudio neitsyys ja kävin Muste&Reikä:ssä ottamassa lonkkaluun viereen pitkään odotetun ja suunnitellun tekstin.

                              

 

^Love forever <3

Tämä viikonloppu onkin ollut sitten taas ihan hullu. Perjantaina aloitin päiväni 9-16 vuorolla S-marketissa. Sen jälkeen muutama tunti kotona, asioitten hoitoa, kissojen hoidot ja yöksi vetämään karaokea. Kun kolmen aikoihin kerkeää töistä kotiin nukkumaan niin puoli kahdeksan soi kello, että pääsee järkevään aikaan lähtemään kohti messukeskusta ja Go Expo messuja. Vuosittaisen perinteen mukaan tuli siis lähdettyä messuille Eliaksen kanssa ja pistettiin samalla Timo testiin, että miten kestää meijän reissuja meijän kanssa. Ja tämän ansiosta mun ei myöskään tarvinnut onneksi ajaa vaan pystyin kotimatkalla nukkumaan ennen työ-yötä. Messuilta tuli 6,5h aikana hankittuakin kaikenlaista kivaa ponille joista alla kuvaa + pääsin tutustumaan vihdoin yhden loistavan tutun kissakasvattajan paljon puhuttuun ja kehuttuun tupsujalkaan, Ladyyn. Sen jälkeen olikin vielä suunnatava yöksi vetämään karaokea. Viime yönä unta sellaset sopivat 7h ja tänään olikin sitten vielä 4h bingoa. Mä nyt höpisin taas ihan omiani ja sekoilin, mutta onneksi asiakkaat on ihan huippuja ja ymmärsi väsynyttä vetäjää kun vetäjä hihitteli asiakkaiden jutuille yrittäen kerätä itseään ja huudellessaan ihan mitä sattuu numeroita. Töiden jälkeen koiran haku taas kotiin mukaan hoidettavaksi ja ajattelin, että pakko päästä nukkumaan. 

Mutta kun ei niin ei. Koska sillon kun pitää työstänsä ja on loistava pomo niin eiköhän töiden jälkeen iske vielä inspiraatio lähteä työstämään ja suunnittelemaan työjuttuja. Ensimmäinen kerta ikinä missään työpaikassa kun ideoita kannatetaan ja kannustetaan toteuttamaan. Kaikenlisäksi saa vielä kehuja siitä että idea on ollut hyvä ja hieno juttu että päätettiin toteuttaa. Sanotaanko että "flyeria" tehdessä puolen yön aikoihin samanlainen kiilto silmissä kun ponien nähdessä porkkanaa ei sillä hetkellä ole tietoa paremmasta. Kun inspiraatio iskee niin se on päästävä toteuttamaan ja onneksi olen nyt löytänyt sellaisen paikan ja pomon itselleni jonka kanssa tämä on mahdollista! 

                          

 

Mutta nyt on tyydyttävä kohtaloonsa ja maltettava käydä nukkumaan. 

Hyvät yöt, huomenet ja päivät kaikille lukijoille. Mihin aikaan tätä luettekaan.

Just go and swallow your own poison

Hei vaan taas.

Ihmeesti on taas viimeisimmästä LUONNOKSESTA jo pelkästään mennyt yli puoli vuotta. En ymmärrä mihin aika vaan karkaa. Viimeksi olen ollut puoli vuotta sitten ollut kirjoittamassa siitä kuinka olen ollut seikkailemassa valkeakoskella Emman kanssa ja Emma sitä ennen asusteli kouvolassa minun ilonani melkein kuukauden. Emma päätti ilmestyä taas kouvolan maalle vaikkakaan ei varmaan ihan kuukautta mun kanssa täällä viihdy, mutta toivossahan on aina hyvä elää.

Tässä ajassa on taas yllättäen tapahtunut paljon, mutta en nää tälle ajalle kun muutaman negatiivisen tapahtuman. Negatiivisiin tapahtumiin lukisin 8 tikkiä oikeassa kädessä koiran pureman takia ja viikon verran kantositeen kanssa kaveeraamisen poni tapaturman takia, mutta nämä on sellaisia mistä enemmän tietoa sellaisilla joiden asiasta kuuluu tietääkkään. 

^Elämäni parhaita asioita <3 

En vaan voi vieläkään ymmärtää sitä miten paljon tässä ajassa on kerennyt tapahtumaan. Olen muuttanut tässä ajassa kaksi kertaa, kerran vielä väärään paikkaan ja nyt vihdoin ja viimein oikeaan. Olen siis eronnut ja minusta tuntuu, että kaikki turha paino ja ahdistus hävisi samalla. Enään ei tarvitse "rakkauden" takia olla ottamassa turpaan keneltäkään, ei henkisesti eikä fyysisesti. Samalla poistui elämästäni muutama muukin myrkyllinen kaksinaamainen ihminen ja en voisi olla onnellisempi. Se kuka menee heitä koskaan ystävikseen sanomaan niin kehottaisin avaamaan korvat ja silmät. Harmillinen tosi asia nimittäin on, että se miten ihminen puhuu sinulle toisista niin hän puhuu sinusta muille ihan samalla tavalla. Mutta kyllähän sitä nyt kannattaa olla tosi ylpeä jos pääsee kahta kylän kaks naamasinta lehmää sanomaan ystävikseen. 

Round of applause for all of you, happy to not to be in your lifes.

Sellanen pieni juttu, että jos tulee aukomaan päätään kun 10v esiteini jonka kaveri on saanut hienomman fillarin kun mitä itse niin voisi ensin katsoa peiliin ja miettiä miten kauan olet oikeasti edes kyseistä ihmistä tuntenut ja miten kauan kulkenut hänen elämässään voidaksesi ilmoittaa hänen olevan täysin taidoton ja kykenemätön kaikkeen ihan vaan sen takia ettet osaa hallita omaa kateellisen katkeraa pienisieluisuuttasi. 

Oon tässä yrittänyt miettiä asiaa monet kerrat, mutta en vieläkään vaan millään ymmärrä. 

- Mitä muut siinä menettää jos jollain toisella on jotain?? 

Itse olen saanut aina elää siinä katkerassa kateudessa. Se tuntuu muiden mielestä olevan niin väärin, että toisella on jotain kivaa ja on siitä ylpeä ja onnellinen? Mitä ikinä teitkään niin aina teet väärin.

Jos sinulla ei ole autoa tai se on joku halpa missä on koko ajan vikaa niin olet köyhä paska joka ei ymmärrä panostaa kunnolla itsellesi tarpeelliseen asiaan. Mutta auta armias jos sinulla onkin varaa panostaa johonkin ja saat hankittua itsellesi jotain hyvää ja keskivertoa erikoisempaa niin saat kaiken hopeatarjottimella eikä sinulla ole silloin mitään käsitystä oikeasta elämästä. Jos pukeutuu siististi eikä halua näyttää siltä, että asuu katuojassa nii oot omaisuudellas leveilevä ämmä. Tai siis tässä tapauksessa "Isin perinnöllä leveilevä huora". 

Jos olet työttömänä etkä ole saanut töitä mistään niin oot tekemätön paska joka ei oikeesti edes tee minkään eteen mitään, sitten jos saat töitä ja vielä pitkään haaveilemasi työn niin se duuni on ihan paska etkä tule sillä koskaan pärjäämään tai pystymään tekemään mitään. Tai jos päätät panostaa terveyteesi hankkimalla ELÄMISEEN tarkoitetuilla rahoilla itsellesi hyvän sängyn jotta selkä ongelmat helpottaisi niin taas mennään väärään. 

Mutta pahin mitä voit tehdä niin älä vaan missään nimessä ota vastaan sukulaisiltasi yhdistettynä joulu- ja valmistujaislahjana itsellesi televisiota uuteen omaan kotiisi, koska sitten sinä vasta oletkin maailman kamalin kusipää ikinä 65" ruudun kanssa.

JA USKALLAPPA MENNÄ TUTUSTUMAAN JOHONKI IHANAAN IHMISEEN! EI JUMALAUTA! KEHTAATKI! 

Mutta nyt vihdoin ja viimein oon onnellinen, oon päässyt alottamaan oman hyvän elämäni hyvässä seurassa ja hyvien ihmisten ympäröimänä. Nää on niitä hetkiä kun oikeat ystävät erottuu porukasta ja onneksi sellaisia minulla riittää. 

Olen nyt siis saanut virallisesti unelmieni duunin ja toiseenkin työhön pitäisi lähteä ensimmäistä kertaa huomenna. Harjusta sain vihdoin paperit ja olen virallisesti valmis hevosharrastepalveluiden tuottaja. Myöskin oman alan töitä on pieni muotoisesti kehitteillä, mutta siitä sitten enemmän kun asioita varmistuu. Laulu kilpailuja on kierretty ja lisää tulossa mm tänä viikonloppuna. 

Tästä tuli taas pitkän tauon jälkeen todella sekava kirjoitus, mutta nyt kun asiat on oikeesti reilassa niin tulen tätä onnellisuudesta tullutta energiaani käyttää myös tähän blogin päivittelyyn!

Ensi kerralla voisin vähän esitellä vaikka kämppää ja kertoa paremmin vielä noista tulevaisuuden suunnitelmista. 

Thanks for reading and have a nice day.