Hellurei taas! Sain vihdoinki aikaseks palailla jopa kuukauden sisään taas tänne. Viimeks oon kertonu syysloma reissusta porukoitten kans jonka jälkeen pitiki sit taas palata kouluun.
Viimeks jo puhuinki siitä että kohta ei tarvi enään lainata lemmikkiä ja se aika on koittanu! 1.11. meille kotiutui kaksi pientä kissanpentua. Sisko ja veli nimeltään Faarao ja Kleopatra. Omat pienet kaunokaisemme ovat tänään olleet meillä tasan kuukauden ja päivästäkään en luopuisi vaikka noi riiviöt on joskus löytyny viemästä mun ruokia lautaselta, roikkumasta pyykeistä, repimästä mattoa etc. Mutta silti ne on meijän omat murut ja ikinä en luopuis.
Kotona kaikki on paremmin ku hyvin, sain kortin toissaviikon keskiviikkona ja helpottaa kyllä liikkumista huomattavasti. Vihdoin pääsee omin avuin tallille ja koululle eikä tarvi miettiä, että ehitäänkö mut hakea perjantaina monelta ja millä pääsee joskus torstaisin töihin yms.
Koulussa olo onki sit toinen juttu... Sunnuntai aamusta asti ahistaa jo ajatuskin siitä etten voi enää jäädä kotiin kullan kainaloon ja koulussa olo saa tunteet niin kattoon että joka ikinen päivä tekis vaan mieli lähtee.... Joka ikinen päivä oon valmis kirjottamaan eropaperit ja lähtemään, MUTTA sitten yritän ajatella että tässä on enään 2 täyttä viikkoa ennen joululomaa ja sen jälkeen enään pari viikkoa ennen työssäoppia. Että kai mä nyt koitan vaan kestää ja polkea tän loppuun jonka jälkeen voi sit hyvillä mielin haistattaa kaikille paskat ja lähtä jatkamaan elämää kotona.
En vaan ymmärrä yhtä asiaa.... Yrität ajatella muitten kannalta asioita ja kattoa muittenki vinkkelistä, etkä rupea itsekkääks paskaks muita kohtaan VAIKKA muut kohtelee sua ku mitätöntä paskakasaa. Sit kun teet yhen pienen jutun niin tullaan valittamaan, haukkumaan tyhmäks ja aivottomaks itsekkääks paskaks joka ei ajattele ketään muuta kun itteään. Lisäksi aikaisemmin päivällä olet käyttänyt koko iltapäiväsi siihen että olet vienyt luokkalaisesi sairaalaan, ollut hänen apunaan, istunut sairaalassa seurana ja käyttänyt sen vielä syömässä ja kaupassa. Ja mitä lopulta saat tästä kaikesta?! PASKAA NISKAASI. Sama meno jatkuu kun koko aikasemman viikon muutenki, kukaan ei puhu, kaikki kattoo pahasti, kenenkään seuraan ei kelpaa jos ei jostain syystä just kaivata sulta jotain.
Ehkä on vaan parempi että rupee oikeesti tekemään niinku muutkin, kattoo vaan omaa napaa eikä välitä kenestäkään paskanvertaa. Jos kerran tällä hetkellä oot jo saavuttanut oman navan tuijottamisen ihanteet niin seuraavana tuut varmaan olemaan ennen kokemattoman fabulous....
Mutta nyt koitan vaan päästä jossain vaiheessa nukkumaan ja selvitä vielä huomisesta päivästä niin että pääsen kotiin. Yritän sitten joskus olla taas aktiivisempi blogin suhteen.
Kotona kaikki on paremmin ku hyvin, sain kortin toissaviikon keskiviikkona ja helpottaa kyllä liikkumista huomattavasti. Vihdoin pääsee omin avuin tallille ja koululle eikä tarvi miettiä, että ehitäänkö mut hakea perjantaina monelta ja millä pääsee joskus torstaisin töihin yms.
Koulussa olo onki sit toinen juttu... Sunnuntai aamusta asti ahistaa jo ajatuskin siitä etten voi enää jäädä kotiin kullan kainaloon ja koulussa olo saa tunteet niin kattoon että joka ikinen päivä tekis vaan mieli lähtee.... Joka ikinen päivä oon valmis kirjottamaan eropaperit ja lähtemään, MUTTA sitten yritän ajatella että tässä on enään 2 täyttä viikkoa ennen joululomaa ja sen jälkeen enään pari viikkoa ennen työssäoppia. Että kai mä nyt koitan vaan kestää ja polkea tän loppuun jonka jälkeen voi sit hyvillä mielin haistattaa kaikille paskat ja lähtä jatkamaan elämää kotona.
En vaan ymmärrä yhtä asiaa.... Yrität ajatella muitten kannalta asioita ja kattoa muittenki vinkkelistä, etkä rupea itsekkääks paskaks muita kohtaan VAIKKA muut kohtelee sua ku mitätöntä paskakasaa. Sit kun teet yhen pienen jutun niin tullaan valittamaan, haukkumaan tyhmäks ja aivottomaks itsekkääks paskaks joka ei ajattele ketään muuta kun itteään. Lisäksi aikaisemmin päivällä olet käyttänyt koko iltapäiväsi siihen että olet vienyt luokkalaisesi sairaalaan, ollut hänen apunaan, istunut sairaalassa seurana ja käyttänyt sen vielä syömässä ja kaupassa. Ja mitä lopulta saat tästä kaikesta?! PASKAA NISKAASI. Sama meno jatkuu kun koko aikasemman viikon muutenki, kukaan ei puhu, kaikki kattoo pahasti, kenenkään seuraan ei kelpaa jos ei jostain syystä just kaivata sulta jotain.
Ehkä on vaan parempi että rupee oikeesti tekemään niinku muutkin, kattoo vaan omaa napaa eikä välitä kenestäkään paskanvertaa. Jos kerran tällä hetkellä oot jo saavuttanut oman navan tuijottamisen ihanteet niin seuraavana tuut varmaan olemaan ennen kokemattoman fabulous....
Mut joo, vielä takasin oikeisiin ilosiin uutisiin joka oikeestaan vaan lisää mun inhoa tätä paikkaa kohtaan ja lisää mun intoa nyt vaan lähteä täältä. Olen nimittäin löytänyt itselleni liikutushevosen kotiseudulta ja en vois olla tyytyväisempi! Huippu poni ja huippu omistaja, en vois kuvitellakaan että olis olemassa parempaa. Bongasin siis alle kk sitten facebookista kuvankauniin nuoren tamman joka kaipasi omistajan olosuhteiden takia liikuttajaa. Niimpä lähdin kokeilemaan onneani ja niinhän siinä sit kävi että jäin koukkuun tähän kauniiseen 6v tammaan ja jokainen päivä kruunaantuu heti aamusta kun pääsen tallille Caisan kanssa puuhailemaan kaikkea kivaa. Caisa on siis 6v Friisi-Tinker risteytys tamma jota tullaan jatkossa tapaamaan mun blogissa useamminkin.
Mutta nyt koitan vaan päästä jossain vaiheessa nukkumaan ja selvitä vielä huomisesta päivästä niin että pääsen kotiin. Yritän sitten joskus olla taas aktiivisempi blogin suhteen.