What am I and where I'm going?

Hellurei, täällä taas.

Viimeks kirjottelin siitä kun olin ollu töissä ja taas täältä kotoo terveisiä.

Viime viikko menny ihan vaan teoria tunneilla eikä siellä sen ihmeellisempää.
Opolle toimitettu todistuksia, käyty selvittämässä vähän tallijakson juttuja ja koitettu nyt hoitaa kaikkii juttui kuntoon koululla. Tällä viikolla pitääki sit muistaa ottaa verokortti mukaan koululle ja käydä allekirjottamassa taas työsopimus nii oonki nyt sit itsenäisyyspäivästä - sunnuntaihin palkallisena tallissa oman tallivuoron lisäksi. Maanantaina tai keskiviikkona alkaa talli (en itekkää tiiä vielä että kumpana) ja siitä sit oon viikonlopun, sit taas ma ja ti vapaat josta sit seuraavan viikon perjantaihin asti putkeen tallissa.
Eli suomeks tuun olemaan seuraavat kolme viikkoo pelkästään koulussa (Y)

Mut en oikein tiiä onks se hyvä vai huono asia. Nyt taas ku on alkanu tulee talvi niin mun pää rupee hajoomaan, jos joku kysyis että onks kaikki hyvin nii en tiiä mitä osaisin vastata. Jatkuva ahdistus. Koulussa olo on periaatteessa tuskaa, mutta tavallaan taas pelastust. Kotona ollessa ahistaa toinen ongelma ja koululla ahistaa kaikki asiat vähän päällekkäin + vielä moni ihminen, mutta siellä on sitten taas mun pelastajatki. Kotona äiti ei välitä pätkänvertaa mistään. Kaikki on vaan että tungetaan nokka mun henkilökohtasii asioihin, mutta sit ku koitan saada äitiltä apua niin sanotaan vaan että "anna niitten olla, jätä ne omaan arvoonsa"

Mut oikeestaan ei mul oo mitään kerrottavaa tänne ees.
Mua ahistaa taas ja on paha olo, ehkä tää on vaan alkuvarotus siihen että varautukaa angstiin myös blogin puolella. Kasvotusten sen on saattanu joutuu jo kohtaamaan.....

Now when I got started

Nyt ku kerran pääsin tähän avautumisen makuun niin päätin sit jatkaa sitä kuulumisien muodossa.

Torstai meni ihan joutusasti töissä vaikka oli ensin vähän ongelmaa koittaa päästä sinne jollain.

Ihana muruseni nimittäin lupaili, että olisin päässyt hänen heittämänä töihin mutta päättikin sitte nukahtaa ja nukkua silleen ettei taas millään saanut kiinni. Aki heitti mut onneks töihin ja toi ykski otti jopa yhteyttä sit ku olin töissä. En päässy kyllä murun kainaloon yöksikään kun ei ollut mitään millä olis loppujen lopuks sinne ja siitähän saatiin sit ensimmäinen riita aikaseks. Saatiin se kuitenkin illalla puhuttua kuntoon ja äiti heitti mut perjantaina sitte jo Murulle.

Perjantaina vaan köllöteltiin, muru heitti mut töihin mennessään kotiin ja töitten jälkeen haki mut niille yöks taas. Enpä oikeestaan muuta oo tehny ku ollu kotona ja murul yötä. 

Nyt ku tohon kotona olemiseen päästiin niin eiköhän jatketa siitä. Oon siis tosiaan jo jonkun aikaa ettiny itelleni omaa kämppää. Jonkun aikaa sitten olin yksinään melkein koko viikon harjussa ja nyt kävin vielä kattomassa Vilman omaa kotia. Molemmista tilanteista vaan vahvistunut se, että tahdon omaan kämppään. Mä en yksinkertasesti enään kestä tota kotona jumittamista. Äitin kanssa ollaan käyty mulle jo kysymässä tuet yms asiat ja keskusteltiin vielä siitä, että mulla riittäis varat asua omassa kämpässä. Seuraavana sitten tuleekin koulussa ollessa viesti, että mieluummin muuttais sitten kun on täys ikänen, että anteeks vaan, mutta MITÄ VITTUA?! 

Mä oon päättäny, että minähän muutan pois. Ihan sama mitä sanovat. 

Ja mä en haluu nyt että kukaan saa semmosta käsitystä, että mä vaan haluun muuttaa koska huvittaa. Ei tosiaan. Aiemmin jo saanu kuulla siitä kun liikun kämpässä liian myöhään, kaverit tulee meille liian myöhään, käyn väärään aikaan suihkussa, käyn väärään aikaan jääkaapilla, syön väärässä paikassa, väärään aikaan, vääriä ruokia (itse hankittuja) varsinkin jos Akin lapset on paikalla, opetan huonoille tavoille, sotken joka paikan, en kunnioita ketään koska en siivoa kaikkia omia tavaroitani OMASTA HUONEESTANI pois kun Akin lapset on tulossa, en saa liikkua omassa huoneessani, en saa olla huoneessani tietyn ajan jälkeen kun muut pitää päästää nukkumaan, pidän kaikkia hereillä kun itse valvon, mulla on ihan eri rytmi kun muilla. Ja tässä ei ihan oikeesti oo kaikki mitä on ollu. Parastahan tässä on vielä se, että mä en oo paljon mitään kotona eli oon koululla parhaillaan yli 5pvä viikossa, joskus yli 10pvä putkeen ja sillon kun oon kotona niin saatan olla vaan käymässä sen 5h per päivä ja taas yön poissa kotoa. Nyt kun olis oma kämppä niin voisin olla rauhassa omassa kodissa eikä mun tarvis juosta koko ajan poissa kun olis oma rauha olla ja hengailla kenen kaa tykkää.

 Ja siinä vaiheessa kun haluais omaa rauhaa niin miettikää että porukoille on oma huone, velipuolelle oma, veljelle oma ja kolmelle tytölle eli mulle ja kahelle siskopuolelle on yhteinen. 

Joten mikä oma rauha? Ei sitä oikeesti ole.... Ja vaikka olisinkin vaan veljen, äitin ja isäpuolen kanssa kotona niin siltikin puuttuu se oma rauha. Saan aina isäpuoleltani kuulla (/äidiltäni kun isäpuoli on menny itkemään sille) että teen aina kaiken väärin. Joten nyt on tullu aika lähtee omille siiville. 

Nyt on sit vieressä valmiina paperia ja kynä johon pitäis alkaa laittamaan ylös paljon mulle tulee rahaa, mitä kaikkee tarvii, mihin menee rahaa ja miten paljon ja mitä multa jo löytyy. Tästä se lähtee.

Now I got enough

Nyt rupee tuntuu, että riittää tää pelleily.

En enää ymmärrä.

Koulun alussa kaikki tuntu olevan ihan jees ottaen huomioon tiettyjen ihmisten ongelmat mua kohtaan ilman syitä. Kesäloman lipuessa ohi palattiin takasin kouluun, kaikki oli entistenkin kavereiden kanssa ihan jees ja sitten taas ei niin jees. Hyvä uskosena luotan ihan liian helposti ihmisiin joten jos sanottiin, että joku ilkeyly oli vaan känniavautumista niin uskoin sen.

 Lopulta ihan yhdessä viikossa kaikki räjähti käsiin. Parin päivän sisään loppui yhden kanssa puhuminen kokonaan ihan vaan toisen manipuloinnin takia ja seuraavana sama kaksikko levittää niin järkyttävää paskaa musta, että lopulta kaikki tuntuu vittuilevan mulle paitsi meijän luokkalaiset.

Ymmärtäisin tän jos mä olisin oikeesti tehny jotain jollekkin, mutta kun en oo nyt moneen kuukauteen ymmärtänyt mikä vittu porukalla on mua vastaan?! Mä oon tyyppinä semmonen, että myönnän kyllä jos oon tehny jotain väärää jotain kohtaan ja osaan kyllä pyytää anteeksi. Mä en vaan oo saanut mitään vastausta mistään, että mitä mä olisin tehny? 

Voitteko ihmiset ymmärtää, että mä en harrasta mitään paskanjauhantaa muitten selän takana?! Tää on nyt se yleisin mistä mulle on tultu sanomaan. Mä sanon asiasta ja jos mulla menee hermot nii siitä saa kyllä kuulla, mutta siinä on vissi ero paskanpuhumisen kanssa. Aiheeseen liittyvätkin ihmiset saavat kyllä kuulla siitä, en mä harrasta tunteitten piilottamista. 

Mulla on omanlaiseni suku, omanlaiseni perhe ja minkä minä sille voin. Mä saatan arvostaa eri asioita kun joku muu, mitä sitten? Voisko mun antaa vaan olla mitä mä oon? Mä oon jo oppinu asennoitumaan tähän ja mulla on ihmisiä mun tukena vaikka kuinka mua yritetään saada olemaan yksin. Mä tiiän olevani ihana ihan ilman muitten huomiotaki ;) 

Mutta henkilökohtasuuksiin meno on mun mielestä jo törkeetä, meijän iskän sotkeminen keskusteluun jossa mut haukutaan ihan pystyyn on mun mielestä täysin asiatonta paskaa ja mun mielestä osottaa sen että kyseisellä ihmisellä ei ole minkäänalaisia käytöstapoja (jonka oon oppinu kyllä jo aikasemminki....) Äiti on aina opettanu, että jos ei oo mitään hyvää sanottavaa niin voi pitää turpansa kiinni. Joku vois joskus ees yrittää leikkii että olis joskus oppinu jotku käytöstavat, yksin leikkiminen on aika tylsää....

Seuraavana se, että mun parisuhteisiin tungetaan nokat ihan törkeesti ihan kun ei olis omaa elämää. Mun mielestä on järkyttävää huomata miten jollain voi olla niin tylsää, että tarvii tulla mua syyttelemään moneen kertaan esim pettämisestä edellisessä suhteessa ilman että on mitään oikeeta tietoa tai todistetta. Siinä vaiheessa kun kertoo miten asia on (vaikkei asia edes kellekkään kuuluisi) niin tullaan syyttämään valehtelijaksi? Mitä te oikein haluutte multa?? Valheen?? "Joo kyllä, menin pettämään sitä monta kertaa sen suhteen aikana" <- ihan nyt teijän mieliks heitin täyden valheen, tonhan te oisitte halunnu kuulla. 

+ Mitä vittua se kuuluu kenellekkään, että kenen kanssa mä oon onnellinen? Mä oon kenen kaa oon ja se on pelkästään kahen ihmisen välinen asia. 

Viimisenä tää mun hius asia. Joo, näihin tuli radigaali muutos. Toiset tykkää, toiset ei. Mut tän toiminnan vedän jo kateuden piikkiin. Ensin tullaan vittuilemaan kuviin mitä julkasen näytöksistä, sen jälkeen kun suljetaan toinen reitti tai joku sanoo vastaan niin vaihdetaan seuraavaan paikkaan puhumaan paskaa ja haukkumaan. Etkö oikeesti tajuu miten säälittävää toi on ja nolaat vaan ittes tolla?? :D Ja enköhän mä saa tehä päälleni ihan mitä ite haluun ilman että sen pitäis kutittaa kenenkään muun persettä pätkän vertaa. Näyttää nimittäin kutittavan ja pahasti.... Hyvä ettei toiset ämmät heitä jo penkilläki ympäri kun pitää päästä kyttäämään mun astuessa kaverin kans huoneeseen ja seuraavana pitää tulla aukomaan päätänsä facebookissa. Ei jumalauta oikeesti porukka, voisko ees yrittää hankkia aivot.....

Mutta se siitä, pääsin avautuu ja toivottavasti joku edes ottaa henk koht nii pääsen näkemään sen paska hurrikaanin joka tulee pyörimään ympäri koulua. Jos ette oo vielä tajunnu nii toi teijän paska on oikeesti parempaa viihdettä kun mikään muu :D Uikaa vaan omassa paskassanne, mä ainaki meinasin lähtee ihan puhtaille vesille simmailee täst. 

Niin makaa miten petaa ja sen tuutte kokemaan :-* 

Oma vika, kuka käski olla sika.

Horseful life

Hellou, täällä taas.
 Oon täs nyt taas yli viikon verran ainaki miettiny josko kirjottais ja enpä oo tietysti taas ajatuksen tasolta päässy eteenpäin.....
Nyt kuitenki päätin tulla avautumaan tänne taas.

Viime viikot olinki sitte koululla tekemässä viimiset kaks viikkoo tallia kolmen viikon jaksosta ja nyt päässyt ansaitusti olemaan kotona lomailemassa <3
Viime viikon viikonloppuna oli Harjussa SRL:n aluevalmennukset joihin osallistu sitten lauantaina Noorakin. Kävin kuvaamassa ratsukoita, imemässä itteni tietoa ja lopulta loppuverkkasin Destiinan Nooralle vielä selästä käsin.

Loppu viikko meniki niiiin sekavasti tallissa ja jatkuvasti kaiku vaan päässä semmonen pieni iloinen ja toiveikas ääni, että kohta sitä taitaa päästä kotiin. Pitkän odotuksen jälkeen ja kaiken sen tuskan jälkeen mentiin sit Emman kans nukkumaan pommiin viimisen päivän tallista. Oltiin tunnin verran myöhässä koska mun puhelin oli sammunu yön aikana joten meillä ei ollu mitään herätystä. Herättiin sit siihen kun Opo huutelee mun huoneen ovella ja oli varmaan nopein herätys ikinä. En muista ainakaan millon olisin viimeks noin nopeesti ollu heräämisestä tallissa.
Viiminen tallipäivä sujuki sit muuten ihan ongelmitta mitä nyt pientä rageguittia ei lasketa. Ja lopulta päästiin jopa kotiin asti. Jäin suoraan kyydistä kouvolaan ja käytiin porukoitten kans prismassa hakemassa tarvittavat maalit Eemilin huoneen remonttiin. Illemmasta Muru tuli meille ennen töihin menoa ja töitten jälkeen tuli noutamaan mut niille yöks <3 Lauantai meni vaan löhötessä kotona murun ollessa töissä jonka jälkeen niille taas yöks. Oon pitkälti ollu ihan muualla yötä ku kotona.

Sunnuntaina käytiin isänpäivän kunniaks haudalla viemässä kynttilöitä ja kukat.
Sen jälkeen sit Rosellaan syömään koko 7henk "perheen" voimin josta vielä mummolaan isänpäivä kahville. Tuli kyl isänpäivänä kerrottua kaikki maholliset totuudet siitä miten paljo mua tuolla kiinnostaa olla ja leikkiä jotain pientä onnellista perhettä. Ikävä isiä</3

Maanantaina sitte olinki hiusmallina kouvolan veturissa mistä aiemmin puhuinki jo :)
Hiukset koki aika radikaalin muutoksen, mutta mä oikeesti tykkään näistä! Ite en olis osannu pyytää tämmösiä jos olisin ihan normaalisti kampaajalle menny, mutta kyllä ne todella ties mitä tekee!
Aamulla kymmeneltä lähdin veturiin jossa istuinki sitte 5h kampaajan penkissä. Kyllä kelpas ku mulle syötettii pitsaa, juotettii kaakaoo ja hoidettii hiuksii :D
Myöhemmin sit oliki meijän näytös ja saatiin taas lisää ruokaa. Meist tuli muitten mallien kaa yllättävän tiivis porukka, olin yllättäen kyllä porukan nuorin :D Elämäni parhaisiin kokemuksiin liittäisin kyseisen päivän, ihan mahtavaa <3 !

Tutustuin Veturin malli hommissa Rosaan ja saatiin hullu ajatus yhessä. Harri mainitsi osittain vitsillä että jos joku haluaa lähteä seuraavana päivänä helsinkiin malliksi niin tervetuloa vaan. Ja mehän lähettiin! Mä olin kerenny ma-ti yönä klo 1.00 koululle ja seuraavana päivänä lähin 13.40 bussilla nokka kohti helsinkiä bussilla. Harri haki minut ja Rosan Scandicilta ja päästiin Kaivohuoneelle :O Oli niiiiiin siistii, meille oli maskeeraaja, mekot, ruoat, sukkahousut ja kaikki maholliset jutut. Mieleenpainuvimmin paras kokemus tähän mennessä <3

Nyt sit selvitty koko kouluviikkoki eli tiistai tasan kaks oppituntia. keskiviikko jopa 8-16 ja huomenna ratsastus ja ajo tunnit ja sit pääsen kotiin <3 eka töihin ja sit murun kainaloo <3

Mut nyt öitä muruset, me otetaa perheen kaa yömyssyt ja käydään nukkumaan :') 

Long time no see!

Kukkuu! Mäki päätin ilmottaa elonmerkkejä taas :)

No alotetaan siitä että nyt onneks sain jo jopa oman koneen takasin ja kaikki matskutki talteen nii saa tännekkii kunnon kuvat ynnä muut. Hirveesti tapahtunu kaikkee tällä välillä, joten teksti tulee olemaan sekavaa, paljon jää kertomatta ja voi olla että joutuu jotain kertoilemaan vielä seuraavissakin postauksissa kun en oo jotain muistanu kirjottaa.

Tosiaan nyt sit on ollu syysloma joka oliki mulla vähän pidempi. Talli alkaa vasta huomenna aamulla niin pysty lomailee toissa viikon perjantaista nyt tiistaihin asti. Eli melkeinpä puoltoist viikkoo aikaa tehä kaikkee. Vaikkakin tää tauti ihan pikkasen hidasti menoo... Viikko ennen alko olee ihan järkyttävä olo ja alko tulee kaikkii uusiaki oireita ja torstaina lähti sit ääniki. Onneks sain itelleni lääkäri ajan ja siellä todettiin, että mulla on vissiin ollu viimisimmät 3kk poskiontelot ihan täys ja tulehus olis levinny nieluun asti. Antibiooteil puksutettii 10pvä ja levättiin joten eipä täs lomal oo paljo tullu tehtyy.

Mitä nyt noitten lisäks pysty tekee.... SYÖMÄÄN SYÖMÄÄN JA SYÖMÄÄN
Eli oon herkutellu ihan urakalla :D Mun pitäis varmaa ettiä jotain vanhoi kuvii ja yrittää vähän kattoo että minkä kokoin oon oikein ollu esim viime vuonna, nimittäin viime vuonna yritin ettiä uusia Hell Bunnyn seeprahousuja koska viimisimmille kävi vähä huonosti.... Eka irtos nappi ja se sit korjattii ja vahvistettii. Sain housut takas kotiin nii viilat ei kestäny kiinni koska mun perse ei halunnu mahtuu niihin. Kiedoin ponnarin vetoketjun vetimeen ja kun sai viilat kiinni nii laitoin sen ponnarin kiinni nappiin. Lopulta ne viilat sit hajos...
Ja tosiaan jos joku ihmettelee miten tää nyt liittyy mihinkään niin nyt mä sen kerron.
Noi kyseiset seeprahousut oli mulle nimittäin melkeinpä pienet jo sillon toissa vuonna kun ne ostin, mut pakko mun oli ne sillon saada kun ne kerran jalkaan mahtu. Melkein vuoden ne oli pois käytöstä ja nyt sit ne on mulle isommat kun sillon ostaessani ne :O Ja oon tosiaan ainoastaan makoillut, käynyt vähän ratsastelees ja HERKUTELLU.... Eli herkuilla, kotiruoalla, roskaruoalla ja sohvalla voi näköjään laihtua :D

Vasemman reunimmaisessa kuvassa näkyy kyseiset Hell Bunnyn seeprafarkut :'3

Nyt oonki sit koulussa talliviikolla, ensin oli viikko tallia ennen lomaa ja nyt loput 10pvä putkeen mitä tätä on jäljellä. Ens viikon perjantaina pääsee kotiin ja oman murun kainaloon <3
Ja tulipa hakeuduttua hiustropiikin hiusmalliksikin, varasijalle listan päähän, mutta kuitenkin :)
Tätä tekstiä kirjoittaessani tiistaina bussissa tuli soitto vieraasta numerosta. Vastasin ja toisesta päästä kuuluu naisen ääni joka sanoo "tässä _____ hiustropiikista moi!Olit halukas tonne hiusmalliksi. Sulle olis paikka niin pääsetkö tulemaan 11.11. Veturille aamu kymmenen aikoihin" Hyvä etten ruvenny hyppimään ympäri bussia ja kiljumaan <3 Ihana ylläri!
Kaikkien mun hiustyylien jälkeen mä pääsen ilmasiks kampaajan käsittelyyn ja pääsen antamaan vapaat kädet ilman, että mun tarvii tietää mistään mitään :)!! Have to love it!

Joitain heppauutisiakin varmaan olis, mutta niitä ei viitti ruveta paljastelee ja taivastelee ennen aikojaan :')

Ja oon kotiuttanu itelleni uuden rakkaan jonka kanssa tää mun harrastusmatka jatkuu. Nikon pääsee eläkkeelle ja uudeks harrastuskaveriks on perheeseen liittyny Canon 60D :)

Mutta mä vissiin jatkan kämpällä löhöämistä ja nyt kun on jotain saanut purettua niin josko sais taas lähiaikoina ihan säännöllisesti taas kirjotettua :)
Hellurei!