Nyt ku kerran pääsin tähän avautumisen makuun niin päätin sit jatkaa sitä kuulumisien muodossa.
Torstai meni ihan joutusasti töissä vaikka oli ensin vähän ongelmaa koittaa päästä sinne jollain.
Ihana muruseni nimittäin lupaili, että olisin päässyt hänen heittämänä töihin mutta päättikin sitte nukahtaa ja nukkua silleen ettei taas millään saanut kiinni. Aki heitti mut onneks töihin ja toi ykski otti jopa yhteyttä sit ku olin töissä. En päässy kyllä murun kainaloon yöksikään kun ei ollut mitään millä olis loppujen lopuks sinne ja siitähän saatiin sit ensimmäinen riita aikaseks. Saatiin se kuitenkin illalla puhuttua kuntoon ja äiti heitti mut perjantaina sitte jo Murulle.
Perjantaina vaan köllöteltiin, muru heitti mut töihin mennessään kotiin ja töitten jälkeen haki mut niille yöks taas. Enpä oikeestaan muuta oo tehny ku ollu kotona ja murul yötä.
Nyt ku tohon kotona olemiseen päästiin niin eiköhän jatketa siitä. Oon siis tosiaan jo jonkun aikaa ettiny itelleni omaa kämppää. Jonkun aikaa sitten olin yksinään melkein koko viikon harjussa ja nyt kävin vielä kattomassa Vilman omaa kotia. Molemmista tilanteista vaan vahvistunut se, että tahdon omaan kämppään. Mä en yksinkertasesti enään kestä tota kotona jumittamista. Äitin kanssa ollaan käyty mulle jo kysymässä tuet yms asiat ja keskusteltiin vielä siitä, että mulla riittäis varat asua omassa kämpässä. Seuraavana sitten tuleekin koulussa ollessa viesti, että mieluummin muuttais sitten kun on täys ikänen, että anteeks vaan, mutta MITÄ VITTUA?!
Mä oon päättäny, että minähän muutan pois. Ihan sama mitä sanovat.
Ja mä en haluu nyt että kukaan saa semmosta käsitystä, että mä vaan haluun muuttaa koska huvittaa. Ei tosiaan. Aiemmin jo saanu kuulla siitä kun liikun kämpässä liian myöhään, kaverit tulee meille liian myöhään, käyn väärään aikaan suihkussa, käyn väärään aikaan jääkaapilla, syön väärässä paikassa, väärään aikaan, vääriä ruokia (itse hankittuja) varsinkin jos Akin lapset on paikalla, opetan huonoille tavoille, sotken joka paikan, en kunnioita ketään koska en siivoa kaikkia omia tavaroitani OMASTA HUONEESTANI pois kun Akin lapset on tulossa, en saa liikkua omassa huoneessani, en saa olla huoneessani tietyn ajan jälkeen kun muut pitää päästää nukkumaan, pidän kaikkia hereillä kun itse valvon, mulla on ihan eri rytmi kun muilla. Ja tässä ei ihan oikeesti oo kaikki mitä on ollu. Parastahan tässä on vielä se, että mä en oo paljon mitään kotona eli oon koululla parhaillaan yli 5pvä viikossa, joskus yli 10pvä putkeen ja sillon kun oon kotona niin saatan olla vaan käymässä sen 5h per päivä ja taas yön poissa kotoa. Nyt kun olis oma kämppä niin voisin olla rauhassa omassa kodissa eikä mun tarvis juosta koko ajan poissa kun olis oma rauha olla ja hengailla kenen kaa tykkää.
Ja siinä vaiheessa kun haluais omaa rauhaa niin miettikää että porukoille on oma huone, velipuolelle oma, veljelle oma ja kolmelle tytölle eli mulle ja kahelle siskopuolelle on yhteinen.
Joten mikä oma rauha? Ei sitä oikeesti ole.... Ja vaikka olisinkin vaan veljen, äitin ja isäpuolen kanssa kotona niin siltikin puuttuu se oma rauha. Saan aina isäpuoleltani kuulla (/äidiltäni kun isäpuoli on menny itkemään sille) että teen aina kaiken väärin. Joten nyt on tullu aika lähtee omille siiville.
Nyt on sit vieressä valmiina paperia ja kynä johon pitäis alkaa laittamaan ylös paljon mulle tulee rahaa, mitä kaikkee tarvii, mihin menee rahaa ja miten paljon ja mitä multa jo löytyy. Tästä se lähtee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti