Ja täällä mä oon TAAS! En vaan osaa pysyy pois blogista ku on nii kivaa asiaa :"3
Huhhuh, tänää on ollu jännä päivä pienellä lapsella!
Heräsin aamulla tekstiviestiin, että yhden laukun ostaja onkin jo tulossa hakemaan kyseistä laukkua. Kello oli siis noin yhdeksän ja nainen ilmotti että tulis noin puolen tunnin päästä jos vaan oon hereillä :D Paniikin omanen hetki ku hyppäsin sängyst ylös, suihkuun, hiusten kuivaus ja sen jälkee vaa äkkiä jotain päälle :D Loppu aika pitiki käyttää eka laukun ettimisee, laukun tarkastamisee, putsaamiseen ja valitettavasti myös korjaamiseen kun huomasin pienen repeämän kantokahvassa :D
Ihme kyllä, sain kaiken reilaan ennen kun ostaja oli meillä asti ja laukku oli kuin uusi! Korjausta ei edes erottanut! :) Kerkesin jopa aamupalalle ennen kun laukku siirtyi uudelle omistajalle !
Sen laukun kanssa oli kyllä monet retket koettu
ja viimiset hetket se toimi semmosena laukkuna, että otin sen mukaan kun tiesin että laukku saattais tulla likaantumaan tms :D Mutta se oli kyllä aina palvellu luotettavasti ja ansaitsi hyvän uuden kodin!
Laukun myynnin jälkeen tuliki mummi meille karkuun kuuskymppisikseen, ettei niille vaan onnistu tulemaan yhtäkään vierasta ! :D
Juteltii yhessä vähän suku asioist ja nyt on pää niin ulapalla taas, muttta kyl tää täst toivottast viel hyväks kääntyy. Asia on vielä ihan auki eikä siitä saisi edes puhua... Eniten vaan mietin sitä, että miksei voisi vaan omistaa NORMAALIA sukua?
Siivosten suku asuu kaukan toisistaan ja nähdään vaaria ja isomummoa noin kerran kahessa kuukaudessa - puolessa vuodessa.Vaari reissaa aina meijän synttäreille yms. mutta silti sitäkin näkee aika vähän :/ Molemmat mummot asuu nykysin samoilla seuduilla, toinen omassa hirsimökissään ja toinen tätini kartanossa nykyisin ja molemmat uusissa naimisissa. Isän Isä asuu kouvolassa, mutta sinne suuntaan ei ole mitään kunnollisia välejä. Saattaa hyvällä tuurilla piipahtaa synttäreillä ja sinnekki tulee mun mummopuoli aina pilaamaan mun päivän naamansa norsunvitulla..... Mun täti ja setä ei ikinä käy meillä nykysin ja niilläkii oon tosi vähän. Kolhosten puolen suku on vaan oikeesti tosi kaksnaamasta ja siellä lietsotaan vaan riitaa! Kaikista eniten tässä kärsitään minä ja Elias. Minä en pahemmin ole kehenkään näihin yhteyksissä. Isän äiti on mulle läheinen mutta sekin asuu nykyisin tätini omistamilla rakennuksilla joten sinne meni sekin, tätini ja setäni (uusista naimisista tullut setä) eivät kelpuuta minua ja lopulta olen vaan tajunnut etten kelpaa koska en ole heidänlaisensa itsekäs ja kaksnaamainen riidanhaastaja. Kolhosten suku yrittää saada kaikki mahdolliset yhteiset tekijät katkottua ettei tarvitsisi kuunnella meitä eikä isovanhemmilla ole mitään mielenkiintoa miten meillä menee ja missä mennään eliaksen kanssa. Ainoat ketkä pitää yhteyttä on molempien vanhempien äidit. JA BLAA BLAA BLAA..
Mua vaan kauhistuttaa edes miettiä miltä siitä ihmisestä tämä kaikki tuntuu jonka kanssa joskus tulisin seurustelemaan yms. En varmaan ikinä tule osaamaan sanoa "TERVETULOA SUKUUN" sillä että olisin siitä jotenkin ylpeä saati ettei tuo olisi pelkkää sarkasmia. Mulla käy jo valmiiks sääliks sitä kuka päätyy mukaan joskus meijän hulluun sukuun :"(
Ja jos joku sanoo että mun elämä on ruusuilla tanssimista ja mullei voi olla mitään ongelmia niin tervetuloa koittamaan, ette selviäis päivääkää....
^Moni ei tiedä, harva arvaa ja lopuille ei kerrota (ainakaan vielä)
Mutta palatakseni tähän päivään vielä niin käytiin mummin kanssa kaupoilla ja varmaan eka kerta yli kahteen vuoteen kun vietän mummin kanssa aikaa kahestaan ja ilman riitoja! Kun selvittiin kaupasta niin mua odotti parin tunnin päästä jo työ maa :) Kun kerkesin töihin niin meinas tulla jo itkupotku raivari, EN PÄÄSSY SIVUPORTILLE :"(
Mutta onneks selvisin pääportilla ja oli sielläki mukavat immeiset mun kanssa :) Työpäivä meni rennosti ja oli taas kerran aika hiljaset ravit. Töitten jälkeen kipittelin moikkaamaan neaa ja lähin hakemaan kaakaota ja pullaa kahviosta. Pääsin onneks jätkien kans kahville siihen ja pakko sanoo että ON NE KYLLÄ HUIPPUJA! :) Parempii tyyppei saa kyllä oikeesti etsiä eikä tulis ikinä löytämään! Lopult illalla keskustaa kavereitten kanssa ja kymmenen jälkee kotiin. Tässä mä nyt oon. Kello on kaks aamuyöstä, rustailen blogii koska oli pakko päästä kirjottamaa ja kone on koko tän ajan vittuillu minkä on kerenny :D Jos tästä nyt nukkumaan ja viikonlopun ohjelma selviääki varmaan seuraavassa postauksessa jos maltan pysyy poissa siihen asti xD
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti