Huhhuh, tässä sitä taas ollaan. Pari viikkoo menny ilman postailuu nyt kokonaan mut enpä muista mitään kummallista tehneeni. Ootellu vaan pikkujouluja ja Nost3&Protron keikkaa kouvolan amarillossa.
Huomasin kuitenkin etten keikalle pääse, mutta pakko jostain vähän noita menoja rajottaa..
Täs on menny ihan normist pari viikkoo kouluskii ja molemmil viikoil ollu nyt perjantait kokonaan opetuksettomat eli oon tullu jo torstaisin kotii. On ollu nyt taas enemmän ajookii ja kaikki menny ihan hyvin. Mä en vaan ymmärrä, mulla pitäis olla kaikki hyvin mut mitä mä sit itken.
Mut jos mä oon aiemminkii selvinny nii kai mä vaan jatkan eteenpäin puksuttamist?
Pakko se kai vaan on. Ei mulloo vissii vaihtoehtoo.
Viimisin viikonloppu meni istues himas kaikki ne kolme tuskasen pitkää päivää. Parii kertaa käytin koiraa vapaa ehtosest päivällä ulkona ja treenasin perus tottelevaisuus juttuja. Rockyst on tullu ihan mun mussukka ja mä en pääse lähtemää mihinkää ilman sitä nykyää jos mie kotona oon. Luottamus meijän välil on parasta!
Syntisen vanha kuva mut ei se mitää.
Selasin vanhaa konettani sekä koko ulkosen kovalevyn läpi tossa eilen ja tajusin, että mulla on vaan liian ikävä menneitä. Haluisin vaan ihan liikaa kaikki menneet ajat ja ystävät takas. Mut ihmiset valitettavasti muuttuu ja se ei vaan oo yksinkertasest joidenki kohalla enään mahollista. Joistain entisistä parhaista kavereista tulee vaan nyky ajan ongelmia mutta minkäs sille voi.
Joskus oli kuitenkin se yksi. Jossei meillä ollut mitään niin se ei ollut ikinä mahdollista, meillä oli aina toisemme. Niin monet kerrat karkasin kotoa skootterilla ja lähdin toiseen kotiini karkuun. Siellä mulla oli sisko, äiti ja isä. Meillä oli pienestä asti suunnitelmat kuinka tullaan kasvamaan yhdessä, käymään koulut yhdessä, hankkimaan yhteinen asunto, hankkimaan komeat ja ihanat poikaystävät ja tiedettiin että jos maailma toisella romahtaisi niin toisesta tulisi toisen maailma. Me luotiin yhteisest muistot, yhteiset matkat, yhteiset tulevaisuudet. Me luotiin toisemme. Mä en olis tällänen ilman sitä yhtä. Ja mä tiiän, että sillä yhellä ei olis tätä meitä yhdistävää harrastusta ilman mua. Molempien elämä olisi niin eri ettei sitä voisi edes uskoa.
Aina kun jotain kävi, oltiin aina yhdessä. Kun jotain hauskaa kävi niin oltiin aina kahestaan nauramassa kilpaa. Jos toisella oli paha olo oltiin yhdessä ratkasemassa pulmaa. Kun jotain pahaa sattu niin oltiin aina yhdesää pulassa, ei jääty ikinä yksin. Muistatko ne kesän matkat, ne keikat missä oltiin, ne ihmiset mihin tutustuttiin, kaikki uudet asiat mitä tutkittiin ja löydettiin yhdessä. Jos sanot ettet muista, mä tiedän että valehtelet. Ja oltiin aina yhdessä pulassa jos meijän kylppäri oli sotkunen, se oli joko hiusvärissä tai kasvonaamiossa
Mä yritin parhaani,
musta tuntuu että olit jo päättänyt ettei tälle oo tulevaisuutta.
Mä haluisin sut vaan takas,
vaan sut MUN NAINEN.
Sä et ees ymmärrä miten tärkee olit mulle ja
miten paljo mä haluun mun elämään mun rakkaan takasin <3
Haluun vaan ne kymmenen vuotta ja sen meijän hääpäivä risteilyn!
.JPG)
Viikonloppu alkaaki sit jo huomenna ja suunnitelmissa olis mennä huomenna töihin, perjantaina eka samille syömää ja sen jälkee pikkujouluihin raviradalle eli työporukan pikkujouluihin. Lauantaina oliskii sit ratsastustunti aamulla ja josko sen jälkee lähtis näkee pitkäst aikaaa kavereit!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti